Debian GNU/Linuxin asennusohje Copyright © 2004, 2005, 2006, 2007 Debianin asentimen työryhmä Tämä ohjekirja on vapaa; voit levittää sitä edelleen ja/tai muuttaa sitä GNU yleisen lisenssin (GPL lisenssi) ehtojen mukaisesti. Ole hyvä ja lue käyttöehdot Liite F, GNU yleinen lisenssi (GPL lisenssi). Lyhennelmä Tässä oppaassa on asennusohjeet Debian GNU/Linux version 5.0 käyttöjärjestelmän (koodinimi "lenny") asentamisesta AMD64-laitealustalle ("amd64"). Mukana on myös linkkejä lisätietoon ja neuvoja miten parhaiten käytät uutta Debian-järjestelmääsi. Huomaa Vaikka tämä asennusohje laitealustalle amd64 onkin pääasiassa ajan tasalla, aiomme tehdä joitakin muutoksia ja järjestää ohjeen osia uudelleen kun lenny on virallisesti julkistettu. Tämän ohjeen uudempi versio on löydettävissä Internetistä debian-installer aloitussivulta. Sieltä voi löytyä myös enemmän käännöksiä. Suomennos on valmis mutta tarkistuslukijoita kaivataan. Jos tarkistusluet suomennosta, lähetä korjausehdotuksia vaikkapa sähköpostiosoitteella debian-l10n-finnish@lists.debian.org. ━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━━ Sisällys Debian GNU/Linux version 5.0 asentaminen laitealustalle amd64 1. Tervetuloa Debianin pariin 1.1. Mikä Debian on? 1.2. Mitä GNU/Linux on? 1.3. Mitä on Debian GNU/Linux? 1.4. Mikä on Debian GNU/Hurd? 1.5. Debianin hankkiminen 1.6. Tämän ohjeen uusimman version hankkiminen 1.7. Tämän ohjeen rakenne 1.8. Apu ohjeen kirjoittamiseen on tervetullutta 1.9. Tekijänoikeuksista ja ohjelmistojen käyttöehdoista 2. Laitteistovaatimukset 2.1. Tuetut laitteet 2.1.1. Tuetut laitealustat 2.1.2. Tuetut suorittimet, emolevyt ja näytönohjaimet 2.1.3. Tuetut näytönohjaimet 2.1.4. Sylimikrot 2.1.5. Moniprosessorijärjestelmät 2.2. Asennustaltiot 2.2.1. CD-ROM/DVD-ROM 2.2.2. Kiintolevy 2.2.3. USB-muistitikku 2.2.4. Verkko 2.2.5. Un*x- tai GNU-järjestelmä 2.2.6. Tuetut massamuistit 2.3. Oheislaitteet ja muu laitteisto 2.4. Miten hankitaan laitteita erityisesti GNU/Linuxia varten 2.4.1. Vältä suojattuja tai suljettuja laitteita 2.4.2. Vain Windowsissa toimivat laitteet 2.5. Muistivaatimukset ja levytilan tarve 2.6. Verkkolaitteet 2.6.1. Laiteohjelmistoa tarvitsevat ajurit 2.6.2. Langattomat verkkokortit 3. Ennen Debian GNU/Linuxin asennusta 3.1. Katsaus asennusprosessiin 3.2. Ota varmuuskopiot koneen tiedoista! 3.3. Tarvittavat tiedot 3.3.1. Ohjeet 3.3.2. Laitetietojen löytäminen 3.3.3. Laitteiden yhteensopivuus 3.3.4. Verkkoasetukset 3.4. Vähimmäisvaatimukset laitteistolle 3.5. Monikäynnistettävän koneen osiointi etukäteen 3.5.1. Osiointi DOS:sta tai Windowsista 3.6. Laiteasetukset ja käyttöjärjestelmän asetukset ennen asennusta 3.6.1. BIOSin asetusvalikon käynnistäminen 3.6.2. Käynnistyslaitteen valinta 3.6.3. Sekalaisia BIOSin asetuksia 3.6.4. Varottavia laitetason ilmiöitä 4. Asennustaltioiden hankkiminen 4.1. Viralliset Debian GNU/Linux romput 4.2. Tiedostojen noutaminen Debianin asennuspalvelimilta 4.2.1. Mistä asennusotokset löytyvät? 4.3. Tiedostojen valmistelu käynnistettäessä USB-muistilta 4.3.1. Tiedostojen kopiointi -- helppo tapa 4.3.2. Tiedostojen kopiointi -- joustava tapa 4.3.3. ISO-otoksen lisääminen 4.3.4. Käynnistäminen USB-muistilta 4.4. Tiedostojen valmistelu käynnistettäessä kiintolevyltä 4.4.1. Kiintolevylle tallennetun asentimen käynnistäminen sovelluksilla LILO tai GRUB 4.5. Tiedostojen valmistelu verkosta käynnistämiseen TFTP:llä 4.5.1. BOOTP-palvelimen käyttöönotto 4.5.2. DHCP-palvelimen asetukset 4.5.3. TFTP-palvelimen käyttöönotto 4.5.4. Siirretään TFTP-otokset paikalleen 4.6. Automaattinen asennus 4.6.1. Automaattinen asennus Debianin asentimella 5. Asennusjärjestelmän käynnistäminen 5.1. Asentimen käynnistäminen suoritinperheellä AMD64 5.1.1. Käynnistäminen CD-levyltä 5.1.2. Käynnistäminen Windowsista 5.1.3. Käynnistäminen Linuxista LILO:lla tai GRUB:lla 5.1.4. Käynnistys USB-muistilta 5.1.5. Käynnistys TFTP:llä 5.1.6. The Boot Screen 5.2. Käynnistysparametrit 5.2.1. Debianin asentimen parametrit 5.3. Asennusprosessin vianetsintä 5.3.1. CD-levyjen luotettavuus 5.3.2. Käynnistysasetukset 5.3.3. Yleisiä suoritinperheen AMD64 asennuspulmia 5.3.4. Ytimen käynnistysviestien tulkinta 5.3.5. Asennuspulmista ilmoittaminen 5.3.6. Asennusraporttien lähettäminen 6. Debianin asentimen käyttö 6.1. Asentimen toiminta 6.2. Osien esittely 6.3. Yksittäisten osien käyttäminen 6.3.1. Debianin asentimen asetusten teko ja laiteasetukset 6.3.2. Osioiden teko ja liitoskohtien valinta 6.3.3. Perusjärjestelmän asennus 6.3.4. Käyttäjät ja salasanat 6.3.5. Asennetaan lisää ohjelmia 6.3.6. Järjestelmä käynnistymään kiintolevyltä 6.3.7. Päätetään asennus 6.3.8. Sekalaista 7. Asennetun Debian-järjestelmän käynnistäminen 7.1. Totuuden hetki 7.2. Salattujen levyniteiden liittäminen 7.2.1. dm-crypt 7.2.2. loop-AES 7.2.3. Vikojen etsintää 7.3. Sisäänkirjautuminen 8. Mitä seuraavaksi? 8.1. Ajetaan järjestelmä alas 8.2. Uusille Unix-käyttäjille 8.3. Asennoidu oikein Debianiin 8.3.1. Debianin paketointijärjestelmä 8.3.2. Vaihtoehtoja sovelluksille 8.3.3. Tehtävien ajastettu suoritus 8.4. Lisää lukemista ja lisätietoja 8.5. Järjestelmän asetukset sähköpostin käyttöönottoon 8.5.1. Sähköpostin oletusasetukset 8.5.2. Sähköpostien lähetys ulkomaailmaan 8.5.3. Exim4 Mail Transport Agentin asetukset 8.6. Uuden ytimen kääntäminen 8.6.1. Useita asennettuja ytimiä 8.7. Hajonneen järjestelmän korjaaminen A. Asennus-Howto A.1. Valmistelevat toimet A.2. Asentimen käynnistys A.2.1. CD-levy A.2.2. USB-muisti A.2.3. Verkkokäynnistys A.2.4. Käynnistys kiintolevyltä A.3. Asennus A.4. Lähetä asennusraportti A.5. Ja lopuksi... B. Asennuksen automatisointi valmiilla vastauksilla B.1. Johdanto B.1.1. Valmiiden vastausten tallennustapoja B.1.2. Rajoituksia B.2. Valmiiden vastausten käyttö B.2.1. Valmiiden vastausten tiedoston lataaminen B.2.2. Annetaan valmiita vastauksia käynnistysparametreilla B.2.3. Auto mode B.2.4. Valmiiden vastausten yhteydessä hyödylliset lyhennysmerkinnät B.2.5. DHCP-palvelin kertomaan mistä valmiiden vastausten tiedosto löytyy B.3. Valmiiden vastausten tiedoston tekeminen B.4. Contents of the preconfiguration file (for lenny) B.4.1. Kotoistus B.4.2. Verkkoasetukset B.4.3. Asennuspalvelimen asetukset B.4.4. Kellon ja aikavyöhykkeen asetukset B.4.5. Osiointi B.4.6. Osiointi käyttäen RAIDia B.4.7. Perusjärjestelmän asennus B.4.8. Käyttäjätunnusten luonti B.4.9. Apt:n asetukset B.4.10. Pakettien valinta B.4.11. Käynnistyslataimen asennus B.4.12. Asennuksen lopetus B.4.13. X:n asetukset B.4.14. Valmiit vastaukset muille paketeille B.5. Lisäasetukset B.5.1. Mielivaltaisten komentojen käynnistämien asennuksen aikana B.5.2. Oletusarvojen muuttaminen valmiilla vastauksilla B.5.3. Valmiiden vastausten tiedostojen lataaminen ketjussa C. Osiot Debianille C.1. Debianin osiot ja osioiden koot C.2. Hakemistopuu C.3. Osiointisuositus C.4. Laitenimet Linuxissa C.5. Debianin osiointisovellukset C.5.1. AMD64 ja osiointi D. Sekalaista D.1. Linuxin laitetiedostot D.1.1. Hiiren asetukset D.2. Tehtävien vaatima levytila D.3. Debian GNU/Linuxin asentaminen Unix/Linux-järjestelmästä. D.3.1. Alkuunpääsy D.3.2. Asennetaan debootstrap D.3.3. Suoritetaan debootstrap D.3.4. Perusjärjestelmän asetukset D.3.5. Asennetaan ydin D.3.6. Käynnistyslataimen asetukset D.3.7. Viimeistely D.4. Debian GNU/Linux:in asennus käyttäen Parallel Line IP:tä (PLIP) D.4.1. Vaatimukset D.4.2. Lähdekoneen asetukset D.4.3. Asennetaan kohdekone D.5. Debian GNU/Linux:in asennus käyttäen PPPP over Ethernet:tiä (PPPoE) D.6. Graafinen asennin D.6.1. Graafisen asentimen käyttö D.6.2. Tunnetut viat E. Hallinnolliset tiedot E.1. Tietoa tästä ohjeesta E.2. Ohjetalkoisiin osallistuminen E.3. Tärkeimmät avustajat E.4. Tavaramerkit F. GNU yleinen lisenssi (GPL lisenssi) Luettelo tauluista 3.1. Asennuksessa tarvittavat tiedot laitteista 3.2. Suositellut vähimmäisvaatimukset laitteistolle Debian GNU/Linux version 5.0 asentaminen laitealustalle amd64 Päätöksesi kokeilla Debiania ilahduttaa, ja olemme varmoja Debianin GNU/ Linux-jakelun osoittautuvan ainutlaatuiseksi. Debian GNU/Linux on koostanut yhteneväisen kokonaisuuden korkealaatuisista vapaista ohjelmista kaikilta maailman kulmilta. Uskomme tämän kokonaisuuden olevan enemmän kuin osiensa summa. On ymmärrettävää joidenkin haluavan asentaa Debian lukematta tätä käsikirjaa, ja Debianin asennin on suunniteltu mahdollistamaan tämä. Mikäli ei ole aikaa koko käsikirjan lukemiseen, suositellaan Asennus-Howton lukemista. Se vie kädestä pitäen perusasennuksen läpi, ja ohjaa linkeillä käsikirjan edistyneempiin aiheisiin tai vikatilanteiden käsittelyyn. Asennus-Howto on liitteenä: Liite A, Asennus-Howto. Toivomme silti aikaa löytyvän koko käsikirjan lukemiseen ja lisätiedon auttavan todennäköisesti menestyksekkäämpään asennuskokemukseen. Luku 1. Tervetuloa Debianin pariin Sisällys 1.1. Mikä Debian on? 1.2. Mitä GNU/Linux on? 1.3. Mitä on Debian GNU/Linux? 1.4. Mikä on Debian GNU/Hurd? 1.5. Debianin hankkiminen 1.6. Tämän ohjeen uusimman version hankkiminen 1.7. Tämän ohjeen rakenne 1.8. Apu ohjeen kirjoittamiseen on tervetullutta 1.9. Tekijänoikeuksista ja ohjelmistojen käyttöehdoista Tässä luvussa on katsaus Debian-projektiin ja Debian GNU/Linux -jakeluun. Jos olet jo perehtynyt Debian-projektin historiaan ja Debian GNU/Linux -jakeluun, voit halutessasi siirtyä seuraavaan lukuun. 1.1. Mikä Debian on? Debian on vapaaehtoisjärjestö, joka on omistautunut vapaaohjelmien kehittämiseen ja Free Software Foundationin ihanteiden tukemiseen. Debian-projekti aloitti 1993, kun Ian Murdock päätti luoda täydellisen ja yhdenmukaisen ohjelmistojakelun, joka perustui silloin suhteellisen uuteen Linux-ytimeen, kutsumalla avoimesti mukaan avustamaan halukkaita ohjelmistokehittäjiä. Tämä suhteellisen pieni joukkio asialle omistautuneita innokkaita, joka aluksi sai varansa Free Software Foundationilta ja oli saanut vaikutteita GNU-aatteesta, on kasvanut vuosien varrella noin 1075 kehittäjän järjestöksi. Kehittäjät osallistuvat erilaisiin tehtäviin, muun muassa: WWW- ja FTP -palvelimien hallintaan, grafiikan suunnitteluun, ohjelmistokäyttöehtojen lainmukaisuuden tutkimiseen, dokumenttien kirjoittamiseen ja luonnollisesti ohjelmistopakettien ylläpitämiseen. Aatteemme julistamiseksi ja Debianin edustamiin asioihin uskovien kehittäjien houkuttelemiseksi Debian-projekti on julkaissut joukon dokumentteja, jotka valottavat arvojamme ja opastavat siihen, mitä Debian-kehittäjänä toimiminen tarkoittaa. ● Debianin yhteisösopimus on ilmoitus Debianin sitoutumisesta vapaiden ohjelmien yhteisöön. Jokainen, joka sitoutuu noudattamaan yhteisösopimusta, voi ryhtyä ylläpitäjäksi. Kaikki ylläpitäjät voivat esittää uusia ohjelmistoja lisättäväksi Debianiin -- sillä edellytyksellä, että ne täyttävät Debianin ehdot vapaudesta ja ohjelmapaketit noudattavat laatustandardeja. ● Debianin vapaiden ohjelmien ohjeisto on selkeä ja kattava esitys Debianin ehdoista vapaille ohjelmille. Sillä on suuri vaikutusvalta vapaiden ohjelmien liikkeessä, ja se antoi perustan julistukselle The Open Source Definition. ● Debianin linjan kuvaus on laaja määritelmä Debian-projektin laatuvaatimuksista. Debian-kehittäjät osallistuvat myös joukkoon muita projekteja: jotkin niistä liittyvät Debianiin, kun taas toiset Linuxiin ja koko yhteisöön yleensä, esim.: ● Linux Standard Base -projektin tavoitteena on GNU/Linux-järjestelmän perustan standardoiminen, jotta kolmannen osapuolen ohjelmisto- ja laitesuunnittelijat voisivat helpommin tehdä ohjelmia ja laiteajureita kaikille Linuxeille eikä vain tietylle GNU/Linux-jakelulle. ● Filesystem Hierarchy Standard (FHS) pyrkii standardoimaan tiedostojen sijoittelun Linuxin tiedostojärjestelmässä. FHS auttaa ohjelmien kehittäjiä keskittymään ohjelmien suunnitteluun eikä pohtimaan miten ohjelmapaketti asennetaan eri GNU/Linux-jakeluissa. ● Debian Jr. on Debianin sisäinen projekti varmistamaan Debianilla olevan tarjottavaa nuorimmille käyttäjille. Yleisempää tietoa Debianista löytyy Debianin usein kysytyistä kysymyksistä. 1.2. Mitä GNU/Linux on? Linux on käyttöjärjestelmä: joukko ohjelmia tietokoneen käyttämiseen ja muiden ohjelmien käynnistämiseen. Käyttöjärjestelmä koostuu erilaisista perusohjelmista, joita tietokone tarvitsee lähettääkseen tietoa ja vastaanottaakseen komentoja käyttäjiltä; tiedon lukemiseen ja kirjoittamiseen kiintolevyille, nauhoille ja tulostimille; muistinhallintaan; ja muiden ohjelmien käynnistämiseen. Käyttöjärjestelmän tärkein osa on ydin. GNU/Linux-järjestelmässä ydin on Linux. Muu järjestelmä koostuu ohjelmista, joista monet on kirjoittanut GNU-projekti tai ne on kirjoitettu GNU-projektia varten. Koska pelkkä Linux-ydin ei ole toimiva käyttöjärjestelmä, käytämme mieluummin termiä "GNU/Linux" tarkoittamaan järjestelmiä joista usein käytetään epätarkkaa nimeä "Linux". Linux on tehty käyttäen Unix-käyttöjärjestelmää mallina. Linux on alusta lähtien suunniteltu moniajoon ja monen käyttäjän järjestelmäksi. Jo näillä eväillä Linux erottuu muista tunnetuista käyttöjärjestelmistä. Linux on kuitenkin erilaisempi kuin ehkä kuvitteletkaan. Toisin kuin muut käyttöjärjestelmät, kukaan ei omista Linuxia. Suuren osan sen kehitystyöstä tekevät vapaaehtoiset palkatta. Myöhemmin GNU/Linuxina tunnetun järjestelmän kehitystyö aloitettiin vuonna 1984, kun Free Software Foundation aloitti vapaan Unixin kaltaisen käyttöjärjestelmän kehittämisen nimeltään GNU. GNU-projekti on kehittänyt kattavan valikoiman vapaita ohjelmatyökaluja käytettäväksi käyttöjärjestelmissä kuten Unix (tm) ja Unixin kaltaisissa käyttöjärjestelmissä kuten Linux. Näillä työkaluilla käyttäjä voi tehdä töitä jokapäiväisistä hommista (kuten tiedostojen kopiointi tai poistaminen järjestelmästä) salatiedettä hipoviin (kuten ohjelmien kirjoittaminen ja kääntäminen tai tekstin muokkaus muokkaus kehittyneillä tekstureilla useissa tiedostomuodoissa). Vaikkakin useat ryhmät ja henkilöt ovat avustaneet Linuxin teossa, on suurin yksittäinen avustaja yhä Free Software Foundation, jonka luomuksia ovat paitsi useimmat Linuxissa käytettävät työkalut myös aate ja yhteisö jotka mahdollistivat Linuxin. Linux-ydin ilmaantui vuonna 1991 suomalaisen tietojenkäsittelytieteen opiskelijan Linus Torvaldsin julkistaessa varhaisen version Minixin ytimen korvaajasta Usenetin uutisryhmässä comp.os.minix. Lisää tietoa löytyy Linux Internationalin Linuxin historia -sivulta. Linus Torvalds jatkaa satojen kehittäjien työn koordinoimista apunaan muutama luotettu alainen. linux-kernel -sähköpostilistan keskusteluista tehdään erinomainen jokaviikkoinen yhteenveto sivulle Kernel Traffic. Lisää tietoa linux-kernel -sähköpostilistasta löytyy listan usein kysyttyjen kysymysten luettelosta. Linuxin käyttäjät voivat hyvin vapaasti valita ohjelmansa. Esimerkiksi komentotulkkeja on tusina erilaista ja graafisia työpöytiä useita. Tämä valinnan vapaus on usein hämmentävää muiden käyttöjärjestelmien käyttäjille, jotka eivät ole tottuneet pitämään komentotulkkia tai työpöytää valinnaisina. Linux on myös vähemmän herkkä kaatumaan, parempi usean ohjelman ajamisessa samaan aikaan ja tietoturvallisempi kuin monet käyttöjärjestelmät. Näillä avuilla Linux on nopeimmin yleistyvä käyttöjärjestelmä palvelinkäytössä. Viime aikoina Linux on lisännyt suosiotaan myös koti- ja yrityskäytössä. 1.3. Mitä on Debian GNU/Linux? Debian-filosofian ja -menettelytapojen yhdistäminen GNU-työkaluihin, Linux-ytimeen ja muihin tärkeisiin vapaisiin ohjelmiin on johtanut tähän ainutlaatuiseen ohjelmistojakeluun, joka tunnetaan nimellä Debian GNU/Linux. Jakelu on muodostettu suuresta joukosta ohjelmistopaketteja. Jokainen paketti koostuu suorituskelpoisista ohjelmista, komentotiedostoista, ohjeistoista ja asetustiedoista. Jokaisella paketilla on ylläpitäjä, jolla on päävastuu paketin pitämisestä ajan tasalla, vikailmoitusten seuraamisesta ja yhteydenpidosta ohjelman tekijöiden kanssa. Debianin käyttäjien suuri määrä yhdessä vianseurantajärjestelmän kanssa varmistaa vikojen nopean löytymisen ja korjaamisen. Yksityiskohtiin paneutumisen ansiosta Debian-jakelu on korkealaatuinen, vakaa ja skaalautuva. Asennuksista on moneen lähtöön: pelkistetyistä palomuureista työpöydän tieteellisiin työasemiin ja suorituskykyisiin verkkopalvelimiin. Debianin teknisen erinomaisuuden ja tiukan sitoutumisen Linux-yhteisön odotuksiin ja tarpeisiin ansiosta se on erityisen suosittu edistyneempien käyttäjien keskuudessa. Debian oli esimerkiksi ensimmäinen Linux-jakelu jossa oli paketinhallintajärjestelmä, jolla ohjelmien asennus ja poistaminen oli helppoa. Se oli myös ensimmäinen Linux-jakelu joka voitiin päivittää asentamatta uudelleen. Debian jatkaa Linux-kehityksen johdossa. Debianin kehitysprosessi on esimerkki vapaiden ohjelmien kehitysmallin erinomaisesta toimimisesta -- jopa hyvin vaativissa kohteissa kuten kokonaisen käyttöjärjestelmän toteuttaminen ja ylläpito. Selkein ero Debianin ja muiden Linux-jakeluiden välillä on paketinhallintajärjestelmä. Näillä työkaluilla Debian-järjestelmän ylläpitäjä hallitsee täydellisesti järjestelmään asennetut paketit. Ylläpitäjä voi asentaa yksittäisen paketin tai päivittää automaattisesti koko käyttöjärjestelmän. Yksittäisen paketin päivittymisen voi myös estää. Paketinhallinnalle on jopa mahdollista kertoa itse käännetyistä ohjelmista ja niiden toteuttamista riippuvuuksista. Debianin palvelimet tarkistavat asennuspalvelimelle siirrettyjen pakettien tulevan paketin rekisteröidyltä ylläpitäjältä. Näin asentamaasi Debian-järjestelmää suojataan "troijalaisilta" ja muilta haittaohjelmilta. Debianin ylläpitäjät myöskin pyrkivät huolellisesti tekemään pakettiensa asetukset tietoturvallisiksi. Kun tietoturvavikoja ilmenee jaetuissa paketeissa, korjaukset ovat yleensä saatavilla hyvin nopeasti. Debianin yksinkertaisten päivitysmahdollisuuksien ansiosta tietoturvapäivitykset voidaan noutaa ja asentaa automaattisesti Internetistä. Ensisijainen ja paras tapa saada tukea Debian GNU/Linux -järjestelmälle ja tietojen vaihtoon Debianin kehittäjien kanssa ovat Debian-projektin ylläpitämät lukuisat sähköpostilistat (tätä kirjoitettaessa listoja on yli 215). Yhden tai useamman listan tilaaminen sujuu helpoimmin Postilistoille liittyminen -sivulla täyttämällä lomake. 1.4. Mikä on Debian GNU/Hurd? Debian GNU/Hurd on Debianin GNU-järjestelmä, jossa monoliittinen Linux-ydin on korvattu GNU Hurdilla, joukolla palvelimia, jotka toimivat GNU Mach -mikroytimen päällä. Hurd on vielä keskeneräinen ja sopimaton tavalliseen käyttöön, mutta työtä jatketaan. Hurdia kehitetään tällä hetkellä vain i386-arkkitehtuurille, mutta siirroksia muille arkkitehtuureille tehdään kunhan järjestelmä saadaan vakaammaksi. Lisää voi lukea Debian GNU/Hurd -siirroksen sivulta ja sähköpostilistalta < debian-hurd@lists.debian.org>. 1.5. Debianin hankkiminen Tietoa Debian GNU/Linux -jakelun noutamisesta Internetistä tai Debian-romppujen ostopaikoista löytyy Debianin hankkiminen -sivulta. Luettelo asennuspalvelimen kopioista sisältää kaikki Debianin viralliset peilikopiot, joista on helppo valita lähin. Debian voidaan päivittää asennuksen jälkeen hyvin helposti. Asennus avustaa asetuksien teossa siten, että päivitykset voi tehdä asennuksen jälkeen jos tarvetta on. 1.6. Tämän ohjeen uusimman version hankkiminen Tätä ohjetta muokataan jatkuvasti. Muista tarkistaa Debianin version 5.0 sivuilta viimeisimmät tiedot Debianin 5.0 Debian GNU/Linux -julkaisusta. Tämän asennusohjeen päivitettyjä versioita on saatavilla myös virallisilta asennusohjeen sivuilta. 1.7. Tämän ohjeen rakenne Tämä ohje on tarkoitettu käsikirjaksi ensimmäistä kertaa Debiania käyttäville. Lukijan asiantuntemuksen tasosta pyritään olettamaan mahdollisimman vähän. Lukijalla oletetaan kuitenkin olevan perustiedot tietokoneensa laitteiden toiminnasta. Asiantuntevat käyttäjätkin löytänevät kiinnostavia tiedonjyväsiä ohjeesta, muun muassa asennuksen vähimmäiskoosta, Debianin asennusjärjestelmän tukemista laitteista ja niin edelleen. Asiantuntevien käyttäjien kannattaa selailla ohjeesta kiinnostavia kohtia. Pääpiirteissään tämä ohje on tarkoitettu luettavaksi järjestyksessä, jolloin asennus käydään läpi vaiheittain alusta loppuun. Tässä ovat Debian GNU/Linuxin asennuksen vaiheet ja tämän ohjeen vastaavat luvut: 1. Katso luvataanko asentimen toimivan laitteistollesi: Luku 2, Laitteistovaatimukset. 2. Tee varmuuskopiot, mahdollinen asennussuunnitelma ja laitteiston asetusten säätö ennen Debianin asentamista, luvussa Luku 3, Ennen Debian GNU/Linuxin asennusta. Jos järjestelmässä käytetään monikäynnistystä, on kiintolevylle ehkä järjestettävä tilaa Debianin tarvitsemille levyosioille. 3. Luvun Luku 4, Asennustaltioiden hankkiminen avulla löydät käytettävän asennustavan tarvitsemat asennustiedostot. 4. Luku 5, Asennusjärjestelmän käynnistäminen kertoo asennusjärjestelmän käynnistämisestä. Luvussa käsitellään myös vianetsintää jos tässä vaiheessa vaikkapa pulmia ilmenisi. 5. Varsinainen asennus tehdään luvun Luku 6, Debianin asentimen käyttö ohjeilla. Tässä vaiheessa tehtävää on: kielen valinta; oheislaitteiden ajurien asetukset; verkkoasetukset, jotta loput asennustiedostot voidaan noutaa suoraan Debianin palvelinkoneelta (kun ei asenneta rompulta); kiintolevyjen osiointi; perusjärjestelmän asennus; sekä tehtävien valinta ja asennus. (Perustietoa levyosioiden teosta on luvussa Liite C, Osiot Debianille.) 6. Käynnistä vasta asennettu perusjärjestelmä, luvussa Luku 7, Asennetun Debian-järjestelmän käynnistäminen. Kun järjestelmän asennus on valmis, voidaan lukea luku Luku 8, Mitä seuraavaksi?. Luvusta ilmenee mistä löytyy lisätietoa Linuxista ja Debianista ja miten ydin vaihdetaan. Lopuksi luvussa Liite E, Hallinnolliset tiedot on tietoa tästä ohjeesta ja osallistumisesta ohjeen kirjoittamiseen. 1.8. Apu ohjeen kirjoittamiseen on tervetullutta Kaikki apu, ehdotukset ja erityisesti korjaustiedostot ovat erittäin tervetulleita. Työn alla olevat versiot tästä ohjeesta löytyvät osoitteesta http://d-i.alioth.debian.org/manual/. Sieltä löytyy luettelo arkkitehtuureista ja kielistä, joille tämä ohje on saatavilla. Ohjeen lähdekoodikin on julkisesti saatavilla; luvussa Liite E, Hallinnolliset tiedot kerrotaan miten ohjeen laatimiseen voi osallistua. Tervetulleita ovat ehdotukset, huomautukset, korjaustiedostot ja vikailmoitukset (kohdista vikailmoitukset paketille nimeltä installation-guide). 1.9. Tekijänoikeuksista ja ohjelmistojen käyttöehdoista Olet varmaankin lukenut joitakin useimpien kaupallisten ohjelmien mukana tulevista käyttöehdoista -- tavallisesti ohjelmasta saa käyttää yhtä kopiota yhdellä tietokoneella. Tämän järjestelmän käyttöehdot eivät ole lainkaan samanlaiset. Olisi jopa hyväkin jos käyttäjä asentaisi kopion ohjelmasta jokaiseen tietokoneeseen koulussa tai työpaikalla. Lainaa asennustaltio kavereillesi ja auta heitä asentamaan se tietokoneelleen! Voit jopa tehdä tuhansia kopioita myytäväksi; tosin muutamia reunaehtoja on. Järjestelmän asentamisen ja käytön vapaus on suoraa seurausta Debianin perustana olevista vapaista ohjelmista. Vapaa ohjelma ei tarkoita etteikö ohjelma olisi tekijänoikeuden alaista materiaalia, eikä se pakota jakamaan ohjelmiston asennusromppuja ilmaiseksi. Vapaissa ohjelmistoissa yksittäisten ohjelmien käyttöehdot eivät vaadi maksamaan ohjelmien jakelusta tai käytöstä. Vapaata ohjelmistoa voi myös kuka tahansa paitsi laajentaa, sovittaa ja muokata, myös jakaa muuttamaansa ohjelmaa. Huomaa Debian-projekti tarjoaa myönnytyksenä käyttäjilleen muutamia paketteja jotka eivät ole projektin määritelmän mukaan vapaita. Nämä paketit eivät kuitenkaan ole mukana virallisessa pääjakelussa vaan ovat saatavilla vain contrib tai non-free jakeluista Debianin asennuspalvelimilta tai rompuilta; katso Debian VUKK kohdasta "The Debian FTP archives" lisätietoja asennuspalvelimen rakenteesta ja sisällöstä. Monien järjestelmän ohjelmien käyttöehtona on GNU yleinen lisenssi (General Public Licence), johon usein viitataan vain nimellä"GPL". GPL vaatii jaettavaksi myös ohjelman lähdekoodin aina kun ohjelman suorituskelpoista versiota levitetään ja käyttöehtojen takaavan kaikille käyttäjille oikeuden muokata ohjelmistoa. Tämän ehdon ansiosta kaikkien tuollaisten ohjelmien lähdekoodi^[1] on saatavilla Debian-järjestelmässä. Muunkinlaisia tekijänoikeusilmoituksia ja ohjelmien käyttöehtoja on käytössä Debianissa olevissa ohjelmissa. Tekijänoikeudet ja käyttöehdot jokaiselle asennetulle paketille löytyvät tiedostosta /usr/share/doc/paketin-nimi/ copyright . Lisää tietoa käyttöehdoista ja ohjelmiston riittävästä vapaudesta liitettäväksi Debianin pääjakeluun löytyy Debianin vapaiden ohjelmistojen ohjeistosta (DFSG). Tärkein tämän ohjelmiston mukana tuleva oikeudellinen ilmoitus on ettei mitään takuuta ole. Ohjelmoijat ovat tehneet ohjelmiston hyödyttämään yhteisöä. Mitään takeita ei anneta ohjelmiston soveltuvuudesta mihinkään tiettyyn tarkoitukseen. Koska ohjelmisto on vapaa on käyttäjällä kuitenkin mahdollisuus muokata ohjelmistoa tarpeisiinsa -- ja nauttia muiden käyttäjien tekemistä parannuksista. ━━━━━━━━━━━━━━ ^[1] Ohjeet Debianin lähdekoodipakettien löytämiseen, purkamiseen ja suorituskelpoisten ohjelmien koostamiseen löytyvät Debian VUKK:sta kohdasta "Basics of the Debian Package Management System". Luku 2. Laitteistovaatimukset Sisällys 2.1. Tuetut laitteet 2.1.1. Tuetut laitealustat 2.1.2. Tuetut suorittimet, emolevyt ja näytönohjaimet 2.1.3. Tuetut näytönohjaimet 2.1.4. Sylimikrot 2.1.5. Moniprosessorijärjestelmät 2.2. Asennustaltiot 2.2.1. CD-ROM/DVD-ROM 2.2.2. Kiintolevy 2.2.3. USB-muistitikku 2.2.4. Verkko 2.2.5. Un*x- tai GNU-järjestelmä 2.2.6. Tuetut massamuistit 2.3. Oheislaitteet ja muu laitteisto 2.4. Miten hankitaan laitteita erityisesti GNU/Linuxia varten 2.4.1. Vältä suojattuja tai suljettuja laitteita 2.4.2. Vain Windowsissa toimivat laitteet 2.5. Muistivaatimukset ja levytilan tarve 2.6. Verkkolaitteet 2.6.1. Laiteohjelmistoa tarvitsevat ajurit 2.6.2. Langattomat verkkokortit Tässä luvussa on tietoa laitteista joilla pääsee alkuun Debianin kanssa. Mukana on myös viitteitä lisätietoon GNU:n ja Linuxin tukemista laitteista. 2.1. Tuetut laitteet Debianin laitevaatimukset eivät ole ankarampia kuin Linuxin ytimen ja GNU-työkalusarjan vaatimukset. Niinpä kaikki laitealustat joille on siirretty Linux-ydin, libc, gcc, jne, ja joille on olemassa Debianin siirros, kelpaavat Debianille. Debianin Siirrokset-sivulta osoitteessa http://www.debian.org/ports /amd64/ löytyy yksityiskohtaisempaa tietoa laitealustan AMD64 järjestelmistä joissa Debiania on kokeiltu. Tässä luvussa ei kerrota kaikkia laitealustan AMD64 tuettuja laitteistokokoonpanoja, vaan kerrotaan yleisempää tietoa ja annetaan viitteet joista lisätietoa löytyy. 2.1.1. Tuetut laitealustat Debianin versio 5.0 tukee kahtatoista suoritinperhettä ja kunkin suoritinperheen useaa "suoritinmallia". ┌───────────────────┬──────────────┬───────────────────────────┬──────────────┐ │ Suoritinperhe │ Nimi │ Suoritinarkkitehtuuri │ Malli │ │ │ Debianissa │ │ │ ├───────────────────┼──────────────┼───────────────────────────┼──────────────┤ │Intel x86-koneet │i386 │  │  │ ├───────────────────┼──────────────┼───────────────────────────┼──────────────┤ │AMD64 & Intel EM64T│amd64 │  │  │ ├───────────────────┼──────────────┼───────────────────────────┼──────────────┤ │DEC Alpha │alpha │  │  │ ├───────────────────┼──────────────┼───────────────────────────┼──────────────┤ │ │ │Netwinder ja CATS │netwinder │ │ │ ├───────────────────────────┼──────────────┤ │ARM ja StrongARM │arm │Intel IOP32x │iop32x │ │ │ ├───────────────────────────┼──────────────┤ │ │ │Intel IXP4xx │ixp4xx │ ├───────────────────┼──────────────┼───────────────────────────┼──────────────┤ │ │ │PA-RISC 1.1 │32 │ │HP PA-RISC │hppa ├───────────────────────────┼──────────────┤ │ │ │PA-RISC 2.0 │64 │ ├───────────────────┼──────────────┼───────────────────────────┼──────────────┤ │Intel IA-64 │ia64 │  │  │ ├───────────────────┼──────────────┼───────────────────────────┼──────────────┤ │ │ │SGI IP22 (Indy/Indigo 2) │r4k-ip22 │ │ │ ├───────────────────────────┼──────────────┤ │ │ │SGI IP32 (O2) │r5k-ip32 │ │MIPS (big endian) │mips ├───────────────────────────┼──────────────┤ │ │ │Broadcom BCM91250A (SWARM) │sb1-bcm91250a │ │ │ ├───────────────────────────┼──────────────┤ │ │ │Broadcom BCM91480B (BigSur)│sb1a-bcm91480b│ ├───────────────────┼──────────────┼───────────────────────────┼──────────────┤ │ │ │Cobalt │cobalt │ │ │ ├───────────────────────────┼──────────────┤ │ │ │ │r4k-kn04 │ │MIPS (little │ │DECstation ├──────────────┤ │endian) │mipsel │ │r3k-kn02 │ │ │ ├───────────────────────────┼──────────────┤ │ │ │Broadcom BCM91250A (SWARM) │sb1-bcm91250a │ │ │ ├───────────────────────────┼──────────────┤ │ │ │Broadcom BCM91480B (BigSur)│sb1a-bcm91480b│ ├───────────────────┼──────────────┼───────────────────────────┼──────────────┤ │ │ │Atari │atari │ │ │ ├───────────────────────────┼──────────────┤ │ │ │Amiga │amiga │ │ │ ├───────────────────────────┼──────────────┤ │ │ │68k Macintosh │mac │ │Motorola 680x0 │m68k ├───────────────────────────┼──────────────┤ │ │ │ │bvme6000 │ │ │ │ ├──────────────┤ │ │ │VME │mvme147 │ │ │ │ ├──────────────┤ │ │ │ │mvme16x │ ├───────────────────┼──────────────┼───────────────────────────┼──────────────┤ │ │ │CHRP │chrp │ │IBM/Motorola │ ├───────────────────────────┼──────────────┤ │PowerPC │powerpc │PowerMac │pmac │ │ │ ├───────────────────────────┼──────────────┤ │ │ │PReP │prep │ ├───────────────────┼──────────────┼───────────────────────────┼──────────────┤ │ │ │sun4u │ │ │Sun SPARC │sparc ├───────────────────────────┤sparc64 │ │ │ │sun4v │ │ ├───────────────────┼──────────────┼───────────────────────────┼──────────────┤ │ │ │IPL VM-lukijalta ja │generic │ │IBM S/390 │s390 │DASD:ltä │ │ │ │ ├───────────────────────────┼──────────────┤ │ │ │IPL nauhalta │tape │ └───────────────────┴──────────────┴───────────────────────────┴──────────────┘ Tässä ohjeessa käsitellään asennusta AMD64-laitealustalle. Muiden Debianin tukemien laitealustojen tietoja kannattaa etsiä Debianin Siirrokset-sivuilta. 2.1.2. Tuetut suorittimet, emolevyt ja näytönohjaimet Kaikki tiedot tuetuista oheislaitteista löytyvät ohjeesta Linux Hardware Compatibility HOWTO. Tässä luvussa kerrotaan vain perusteet. 2.1.2.1. Suoritin Sekä AMD64- että Intel EM64T-suorittimet ovat tuettuja. 2.1.3. Tuetut näytönohjaimet Konsolille olisi käytettävä VGA-yhteensopivaa näyttöliitäntää. Lähes kaikki uudet näytönohjaimet ovat VGA-yhteensopivia. Ikivanhojen standardien kuten CGA, MDA tai HGA pitäisi myös toimia, kunhan ei tarvita X11-tukea. Huomaa, ettei X11:ta käytetä tässä ohjeessa kuvatussa asennusprosessissa. Debianin tuki graafisille käyttöliittymille määräytyy pohjana olevan X.Org:n X11-järjestelmän tuesta. Useimmat AGP-, PCI- ja PCIe-näytönohjaimet toimivat X.Org:lla. Yksityiskohtainen tieto tuetuista grafiikkaväylistä, näytönohjaimista, näytöistä ja osoitinlaitteista löytyy osoitteesta http:// xorg.freedesktop.org/. Debianin versiossa 5.0 on X.Org versio 7.3. 2.1.4. Sylimikrot Myös sylimikroja tuetaan. Sylimikrot ovat usein erikoisrakenteisia tai niissä on ei-avoimia komponentteja. Oman sylimikron toimivuuden GNU/Linuxin kanssa voi tarkistaa Linux Laptop -sivuilta. 2.1.5. Moniprosessorijärjestelmät Monen suorittimen tuki -- kutsutaan myös nimellä "symmetric multiprocessing" eli SMP -- on saatavilla tälle arkkitehtuurille. Debianin julkaisun 5.0 vakioytimeen on käännetty mukaan SMP-alternatives -tuki. Ydin tunnistaa suorittimien (tai suoritinytimien) määrän ja ottaa automaattisesti SMP:n pois käytöstä yhden suorittimen järjestelmissä. 2.2. Asennustaltiot Tämä luku kertoo mitä eri asennustaltioita on käytettävissä Debianin asentamiseen. Esimerkiksi, jos tietokoneessa on levykeasema sitä voidaan käyttää Debianin asentamiseen. Asennustaltioille on omistettu kokonainen luku, Luku 4, Asennustaltioiden hankkiminen, joka luettelee kunkin taltion edut ja haitat. Lukija voi palata tähän kohtaan kun on lukenut tuon luvun. 2.2.1. CD-ROM/DVD-ROM Huomaa Kun tässä ohjeessa mainitaan "CD-ROM", tarkoitetaan sekä CD-ROM- että DVD-ROM-levyjä ja -asemia. Nämä teknologiat ovat sama asia käyttöjärjestelmän kannalta, lukuun ottamatta joitakin hyvin vanhoja epästandardeja CD-ROM-asemia, joissa ei ole SCSI- eikä IDE/ATAPI-liitäntää. Joillakin arkkitehtuureilla on mahdollista tehdä asennus CD-levyltä. Laitteissa jotka voi käynnistää CD-levyltä voidaan tehdä täysin levykkeetön asennus. Vaikka laite ei tukisikaan CD-levyltä käynnistämistä, voidaan levyä käyttää muiden asennustapojen yhteydessä, kun laite on käynnistetty muulla tavoin; katso Luku 5, Asennusjärjestelmän käynnistäminen. Sekä SCSI- että IDE/ATAPI-CD-asemat ovat tuettuja. Lisäksi kaikki epästandardit CD-liitännät ,joita Linux tukee, ovat käynnistyslevyjen tukemia (kuten Mitsumin ja Matsushitan CD-asemat). Nämä mallit saattavat kuitenkin vaatia käynnistysparametreja tai muuta virittelyä toimiakseen, ja käynnistämisen onnistuminen näiltä epästandardeilta liitännöiltä on epätodennäköistä. Linux CD-ROM HOWTO kertoo yksityiskohtaisesti CD-levyjen käytöstä Linuxissa. Myös USB-CD-asemat ovat tuettuja, kuten myös FireWire-laitteeet joita ohci1394- ja sbp2-ajurit tukevat.. 2.2.2. Kiintolevy Asennusjärjestelmän käynnistäminen suoraan kiintolevyltä on eräs vaihtoehto useissa suoritinperheissä. Tällöin on jonkin muun käyttöjärjestelmän ladattava asennin kiintolevylle. 2.2.3. USB-muistitikku Useissa Debian-koneissa tarvitaan levyke- ja CD-asemaa vain järjestelmän asennukseen ja pelastuslevyä varten. Jos ylläpidettävänäsi on palvelinkoneita, olet ehkä jo harkinnut näiden asemien jättämistä pois ja USB-muistitikun käyttämistä asentamiseen ja (jos tarpeen) pelastuskäyttöön. Tämä on kätevää myös pienissä tietokoneissa joissa ei ole tilaa tarpeettomille levyasemille. 2.2.4. Verkko Verkkoa voidaan käyttää asennuksen aikana asennuksessa tarvittavien tiedostojen noutamiseen. Verkon käyttö riippuu valittavasta asennustavasta ja vastauksista muutamiin asennuksen aikana kysyttäviin kysymyksiin. Asennusjärjestelmä tukee useimpia verkon liitäntätapoja (mukaan lukien PPPoE, mutta ei ISDN tai PPP), käyttäen joko HTTP:tä tai FTP:tä. Kun asennus on valmis, järjestelmän asetukset voidaan tehdä käyttämään ISDN:ää tai PPP:tä. Tietokone voidaan käynnistää myös verkosta. Levytön asennus, jossa käynnistetään paikallisverkosta ja NFS-liitetään kaikki paikalliset tiedostojärjestelmät, on toinen mahdollisuus. 2.2.5. Un*x- tai GNU-järjestelmä Jos koneessa ajetaan jotain muuta Unixin tapaista käyttöjärjestelmää, voidaan sitä käyttää Debian GNU/Linuxin asentamiseen käyttämättä Debianin asenninta, jonka käyttöohje tämä teos on. Tällainen asennus saattaa olla hyödyllinen jos koneen laitteisto ei muilla asennustavoilla ole tuettu tai jos konetta ei voi ajaa alas asennuksen ajaksi. Kiinnostuneille löytyy lisätietoa Kohta D.3, "Debian GNU/Linuxin asentaminen Unix/Linux-järjestelmästä.". 2.2.6. Tuetut massamuistit Debianin käynnistystaltioilla oleva ydin on tehty toimimaan mahdollisimman monessa järjestelmässä. Harmittavasti tämä kasvattaa ytimen kokoa, johon tulee mukaan paljon ajureita joita sinun koneessasi ei tulla käyttämään (katso Kohta 8.6, "Uuden ytimen kääntäminen" miten voit tehdä oman ytimen). Tuki mahdollisimman laajalle laitejoukolle halutaan, jotta Debian voitaisiin asentaa mahdollisimman monenlaisiin laitteisiin. Debianin asennusjärjestelmään kuuluu tuki levykkeille, IDE-levylle, IDE-levykkeille, rinnakkaisportin IDE-laitteille, SCSI-ohjaimille ja -levyille, USB:lle ja FireWirelle. Tuettuihin tiedostojärjestelmiin kuuluvat FAT, Win-32 FAT -laajennokset (VFAT) ja NTFS. 2.3. Oheislaitteet ja muu laitteisto Linus tukee suurta valikoimaa laitteita kuten hiiret, tulostimet, skannerit, PCMCIA- ja USB-laitteet. Useimpia näistä laitteista ei kuitenkaan tarvita järjestelmää asennettaessa. USB-laitteet toimivat yleisesti ottaen hienosti, vain jotkin USB-näppäimistöt saattavat vaatia lisäasetuksia (katso Kohta 3.6.4, "Varottavia laitetason ilmiöitä"). Todetaan taas, että Linux Hardware Compatibility HOWTO kertoo onko jokin nimenomainen laite tuettu Linuxissa. 2.4. Miten hankitaan laitteita erityisesti GNU/Linuxia varten Useat myyjät toimittavat laitteita joissa on Debian tai muu GNU/Linux-jakelu esiasennettuna. Mahdollisesti palvelusta on maksettava lisähintaa, mutta sillä saa jonkinlaisen mielenrauhan, kun voi varmistua laitteiston olevan hyvin tuettu GNU/Linuxissa. Jos joudut ostamaan tietokoneen jonka mukana tulee Windows, lue Windowsin mukana tulevat käyttöehdot huolella; saattaa olla mahdollista hylätä käyttöoikeus ja saada osa rahoista takaisin myyjältä. Googlettaminen Internetistä hakusanalla "windows refund" saattaa löytää käyttökelpoisia neuvoja asiasta. Olitpa ostamassa esiasennettua Linux-konetta tai konetta ilman käyttöjärjestelmää, tai jopa käytettyä tietokonetta, on aina tärkeää tarkistaa onko laitteille tuki Linux-ytimessä. Tarkista onko laitteisto mainittu yllä olevissa viitteissä. Kerro myyjälle ostavasi Linux-järjestelmää. Tue Linux-ystävällisiä laitevalmistajia. 2.4.1. Vältä suojattuja tai suljettuja laitteita Jotkut laitevalmistajat eivät yksinkertaisesti suostu kertomaan meille miten heidän laitteilleen kirjoitetaan laiteajuri. Toiset eivät näytä laitedokumentteja ilman salassapitosopimusta, joka estäisi Linuxin lähdekoodin julkaisemisen. Koska emme ole päässeet lukemaan näiden laitteiden dokumentaatiota, ne eivät toimi Linuxissa. Voit auttaa pyytämällä tällaisten laitteiden valmistajia julkaisemaan dokumentaation. Jos riittävän moni kysyy, valmistajat huomaavat vapaiden ohjelmien käyttäjien olevan tärkeä markkinasegmentti. 2.4.2. Vain Windowsissa toimivat laitteet Ainoastaan Windowsissa toimivien modeemien ja kirjoittimien yleistyminen on ikävä kehityssuunta. Joissain tapauksissa laitteet on suunniteltu erityisesti toimimaan Microsoft Windows -käyttöjärjestelmän alaisuudessa, tunnisteena "WinModem" tai "Made especially for Windows-based computers". Toteutustapana on poistaa laitteen sulautettu prosessori ja siirtää sen tehtävät Windowsin laiteajurille, joka käyttää tietokoneen prosessoria. Näin saadaan laite halvemmaksi, mutta säästö ei useinkaan näy myyntihinnassa ja tällainen laite saattaa olla kalliimpikin kuin vastaava laite jossa sulautettu prosessori on tallella. Vain Windowsissa toimivia laitteita pitäisi välttää kahdesta syystä. Ensinnäkin laitevalmistajat eivät yleensä tarjoa resursseja Linux-laiteohjainten ohjelmoimiseen. Yleensä laite ja sen ohjelmointirajapinta ovat suojattuja eikä dokumentaatiota ole saatavilla ilman salassapitosopimusta, jos ollenkaan. Tämä estää dokumentaation käytön vapaissa ohjelmissa, koska vapaiden ohjelmien kirjoittajat julkistavat ohjelmiensa lähdekoodin. Toinen syy on laitteesta poistetun sulautetun prosessorin kuorman siirtyminen käyttöjärjestelmälle. Tällöin tietokoneen prosessorin tehoa, usein reaaliaikaisten prosessien etuoikeudella, käytetään sulautetun prosessorin työn tekemiseen. Tämä on kaikki pois omien ohjelmiesi saamasta prosessoritehosta. Koska tavallinen Windows-käyttäjä ei käytä moniajoa yhtä paljon kuin Linux-käyttäjä, laitevalmistajat toivovat ettei Windows-käyttäjä lainkaan huomaa laitteensa aiheuttamaa prosessorikuormaa. Jokaisen moniajokäyttöjärjestelmän, myös Windows 2000:n tai XP:n, suorituskyky kuitenkin kärsii kun laitevalmistajat pihtaavat laitteidensä sulautetun prosessorin tehosta. Voit auttaa rohkaisemalla näitä valmistajia julkaisemaan dokumentaation ja muut resurssit joita tarvitaan heidän laitteidensa ohjelmointiin, mutta parasta on yksinkertaisesti välttää tämänkaltaisia laitteita kunnes Linux Hardware Compatibility HOWTO ilmoittaa niiden toimivan. 2.5. Muistivaatimukset ja levytilan tarve You must have at least 56MB of memory and 500MB of hard disk space to perform a normal installation. Note that these are fairly minimal numbers. For more realistic figures, see Kohta 3.4, "Vähimmäisvaatimukset laitteistolle". Installation on systems with less memory^[2] or disk space available may be possible but is only advised for experienced users. 2.6. Verkkolaitteet Melkein kaikilla Linux-ytimen tukemilla verkkokortteilla (NIC) pitäisi olla tuki myös käynnistyslevyillä. Laiteajuri saattaa olla moduuli, joka tavallisesti ladataan automaattisesti. Joukkoon kuuluvat useimmat PCI- ja PCMCIA-kortit. ISDN:stä mainitaan, ettei (vanhan) saksalaisen 1TR6:n D-kanavan yhteyskäytäntö ole tuettu. Spellcaster BRI ISDN -kortteja ei Debianin asennin myöskään tue. ISDN:n käyttö asennuksen aikana ei ole tuettu. 2.6.1. Laiteohjelmistoa tarvitsevat ajurit Asennusjärjestelmä ei tällä hetkellä tue laiteohjelmiston noutamista. Tämä tarkoittaa, että mikään verkkokortti jonka ajuri vaatii laiteohjelmiston lataamista ei ole oletusarvoisesti tuettu. Jos mitään muuta verkkokorttia ei ole käytettävissä asennuksen aikana, on Debian GNU/Linuxin asentaminen silti mahdollista viralliselta CD- tai DVD-otokselta. Käytä valintaa joka jättää verkkoasetukset tekemättä ja asenna käyttäen vain CD-tai DVD-levyllä olevia paketteja. Voit sitten asentaa tarvittavan ajurin ja laiteohjelmiston kun asennus on valmis (uudelleenkäynnistyksen jälkeen) ja tehdä verkon asetukset itse. Huomaa, että laiteohjelmisto ei ehkä ole samassa paketissa kuin ajuri eikä ehkä ole saatavilla Debian GNU/Linuxin pääjakelusta. Jos itse ajuri on tuettu, saattaa olla mahdollista näyttää verkkokorttia myös asennuksen aikana kopioimalla laiteohjelmisto joltain taltiolta hakemistoon / usr/lib/hotplug/firmware. Älä unohda kopioida laiteohjelmistoa samaan paikkaan myös asennettavassa järjestelmässä ennen uudelleenkäynnistystä asennuksen lopussa. 2.6.2. Langattomat verkkokortit Langattomat verkkokortitkin ovat yleensä tuettuja, yhdellä isolla poikkeuksella. Monet langattomat sovittimet vaativat ajureita, jotka joko eivät ole vapaita tai niitä ei ole hyväksytty mukaan viralliseen Linux-ytimeen. Nämä sovittimet voidaan yleensä saada toimimaan Debian GNU/Linuxissa, mutta ne eivät ole tuettuja asennuksen aikana. Jos mitään muuta verkkokorttia ei ole käytettävissä asennuksen aikana, on Debian GNU/Linuxin asentaminen silti mahdollista viralliselta CD- tai DVD-otokselta. Tee samalla tavalla kuin yllä neuvottiin laiteohjelmistoa tarvitsevien verkkokorttien yhteydessä. Joissakin tapauksissa tarvittavaa ajuria ei ole saatavilla Debian-pakettina. Tällöin on etsittävä lähdekoodia Internetistä ja käännettävä ajuri itse. Se miten tämä tehdään ei kuulu tämän ohjeen piiriin. Jos ei mitään Linux-ajuria ole saatavilla, viimeisin konsti on käyttää pakettia ndiswrapper, jonka avulla voidaan käyttä Windows-ajuria. ━━━━━━━━━━━━━━ ^[2] Installation images that support the graphical installer require more memory than images that support only the textual installer and should not be used on systems with less than 56MB of memory. If there is a choice between booting the regular and the graphical installer, the former should be selected. Luku 3. Ennen Debian GNU/Linuxin asennusta Sisällys 3.1. Katsaus asennusprosessiin 3.2. Ota varmuuskopiot koneen tiedoista! 3.3. Tarvittavat tiedot 3.3.1. Ohjeet 3.3.2. Laitetietojen löytäminen 3.3.3. Laitteiden yhteensopivuus 3.3.4. Verkkoasetukset 3.4. Vähimmäisvaatimukset laitteistolle 3.5. Monikäynnistettävän koneen osiointi etukäteen 3.5.1. Osiointi DOS:sta tai Windowsista 3.6. Laiteasetukset ja käyttöjärjestelmän asetukset ennen asennusta 3.6.1. BIOSin asetusvalikon käynnistäminen 3.6.2. Käynnistyslaitteen valinta 3.6.3. Sekalaisia BIOSin asetuksia 3.6.4. Varottavia laitetason ilmiöitä Tässä luvussa käsitellään Debianin asentamisen valmistelevia toimia, jotka tehdään ennen kuin asenninta edes käynnistetään. Tähän kuuluvat varmuuskopioiden ottaminen, tietojen kerääminen laitteistosta ja tarvittavan tiedon etsiminen. 3.1. Katsaus asennusprosessiin Ensin huomio uudelleenasennuksista. Tilanne joka vaatisi Debianin asentamisen kokonaan uudelleen on hyvin harvinainen; ehkäpä kiintolevyn mekaaninen hajoaminen olisi tyypillisin tapaus. Useiden paljon käytettyjen käyttöjärjestelmien kanssa voidaan joutua asentamaan alusta asti kun on tapahtunut vakava virhe tai kun päivitetään uuteen käyttöjärjestelmän versioon. Vaikka täysin uutta asennusta ei tarvitsisikaan tehdä, joutuu usein asentamaan käytetyt ohjelmat uudelleen, jotta ne toimisivat kunnolla uudessa käyttöjärjestelmässä. Käytettäessä Debian GNU/Linuxia, on paljon todennäköisempää, että vikatilanteessa käyttöjärjestelmä voidaan korjata eikä sitä tarvitse asentaa uudelleen. Päivitykset eivät koskaan vaadi kaiken asentamista uudelleen; Debian osaa aina päivittää itse itsensä. Lisäksi ohjelmat ovat melkein aina yhteensopivia peräkkäisissä Debianin julkaisuissa. Jos ohjelman uusi versio vaatii uudempia tukiohjelmia, Debianin paketointijärjestelmä varmistaa kaikkien tarpeellisten ohjelmien löytyvän ja tulevan asennetuiksi automaattisesti. Korostetaan vielä, että paljon työtä on tehty, jotta uuudelleen asennus ei olisi välttämätöntä, joten uudelleenasennusta olisi pidettävä viimeisenä vaihtoehtona. Asenninta ei ole tarkoitettu uudelleenasennukseen jo asennetun järjestelmän päälle. Tässä on luettelo asennusprosessin vaiheista: 1. Siltä levyltä johon asennetaan pitäisi kopioda kaikki tiedot varmuuskopioksi. 2. Kerää tietoja tietokoneesta ja kaikki tarvittavat ohjeet ennen kuin asennus aloitetaan. 3. Luo Debianille osioitavaksi kelpaavaa tilaa kiintolevylle. 4. Etsi ja/tai nouda asennusohjelmisto ja tietokoneen tarvitsemat erikoisajurit (asennettaessa Debian-rompulta ei erikoisajureista tarvitse välittää) 5. Valmistele käynnistysnauhat/-levykkeet tai USB-muistit, tai tallenna käynnistystiedostot kiintolevylle (asennettaessa Debian-rompulta voidaan useimmiten käynnistää rompulta). 6. Käynnistä asennusjärjestelmä. 7. Valitse asennuskieli. 8. Käynnistä Ethernetliitäntä, jos se on käytettävissä. 9. Luo ja liitä ne osiot joihin Debian asennetaan. 10. Katsele kun automaattisesti noudetaan/asennetaan peruskokoonpano tai sen asetukset tehdään. 11. Asenna käynnistyslatain käynnistämään Debian GNU/Linux ja/tai tietokoneen vanha käyttöjärjestelmä. 12. Käynnistää uusi asennettu järjestelmä ensimmäistä kertaa. Laitealustalla AMD64 on mahdollista käyttää graafista asennusjärjestelmää. Lisätietoja tästä graafisesta asentimesta kertoo Kohta D.6, "Graafinen asennin" . Jos asennuksen aikana tulee pulmia, auttaa kun tietää mitkä paketit ovat mukana missäkin vaiheessa. Esitellään tämän asennusdraaman pääosia näyttelevät ohjelmat: Tämä ohje on pääasiassa Debianin asentimen, debian-installer, käyttöohje. Asennin tunnistaa laitteiston ja lataa sopivat ajurit, tekee verkkoasetukset dhcp-client:n avulla, käynnistää debootstrapin asentamaan peruskokoonpanon paketit ja käynnistää taskselin, jonka avulla valitaan lisää ohjelmia asennettavaksi. Useat muut ohjelmat näyttelevät pienempiä osia tässä prosessissa, mutta debian-installerin työ on päättynyt, kun uusi järjestelmä käynnistetään ensimmäisen kerran. Järjestelmää voi sovittaa omiin tarpeisiinsa valitsemalla taskselin avulla erilaisia esimääriteltyjä ohjelmakokoelmia, kuten webbipalvelin tai työpöytäympäristö. Yksi tärkeä valinta asennuksen aikana on päättää, asennetaanko graafinen työpöytäympäristö, joka muodostuu X Window -järjestelmästä ja yhdestä saatavilla olevasta graafisesta työpöytäympäristöstä. Jos ei valita asennettavaksi "Desktop environment", saadaan komentoriviltä käytettävä perusjärjestelmä. Desktop Environmentin (eli työpöytäympäristön) asentaminen on valinnaista, koska se vaatii varsin paljon levytilaa, ja koska useat Debian GNU /Linux järjestelmät ovat palvelinkoneita joissa ei oikeastaan ole lainkaan käyttöä graafiselle työpöytäympäristölle. On huomattava, että X Window -järjestelmä ja debian-installer ovat täysin erilliset järjestelmät, ja X Window on itse asiassa paljon monimutkaisempi. Tämän ohjeen piiriin ei kuulu X Window -järjestelmän asennus ja vianjäljitys. 3.2. Ota varmuuskopiot koneen tiedoista! Ennen kuin aloitat, muista ottaa varmuuskopio jokaisesta tietokoneella nyt olevasta tiedostosta. Jos tietokoneella on nyt vain esiasennettu käyttöjärjestelmä, on kiintolevy luultavimmin osioitava uudelleen jotta saadaan tilaa Debian GNU/Linuxille. Aina kun levy osioidaan on varauduttava kaikkien tietojen menetykseen, riippumatta siitä millä ohjelmalla osiot tehdään. Asennuksessa käytettävät ohjelmat ovat hyvin luotettavia ja useimmat ovat olleet vuosia käytössä; mutta ne ovat myös mahtiohjelmia ja lipsahdus voi tuhota paljon. Vaikka varmuuskopiot onkin otettu, ole varovainen ja mieti vastauksia ja toimintoja. Kaksi minuuttia miettimistä voi säästää tunteja tarpeetonta työtä. Tehtäessä monikäynnistystä on varmistuttava käsillä olevan kaikkien koneella olevien käyttöjärjestelmien asennustaltiot. Erityisesti kun käynnistyslevy osioidaan uudelleen, voidaan joutua asentamaan käyttöjärjestelmän käynnistyslatain uudelleen, tai useissa tapauksissa koko käyttöjärjestelmä ja kaikki muutetuilla osiolla olevat tiedostot. 3.3. Tarvittavat tiedot 3.3.1. Ohjeet 3.3.1.1. Asennusohje Ohje jota parhaillaan luet. Se on virallinen versio Debianin julkaisun lenny Asennusohjeesta, saatavilla useina tiedostomuotoina ja käännöksinä. 3.3.1.2. Laitteiston ohjekirjat Sisältävät usein hyödyllistä tietoa laitteiston asetusten teosta ja käytöstä. ● Linux Hardware Compatibility HOWTO 3.3.2. Laitetietojen löytäminen Useissa tapauksissa asennin osaa automaattisesti tunnistaa laitteet. Mutta varmuuden vuoksi suositellaan tutustumista tietokoneen laitteisiin ennen asennusta. Laitetietoja voidaan kerätä seuraavista paikoista: ● Jokaisen tietokoneen osan mukana tulleet käsikirjat. ● Tietokoneen BIOS-asetusten ruudut. Ruudut näkee painamalla näppäinyhdistelmää tietokoneen käynnistyessä. Tarkista oikea näppäinyhdistelmä käsikirjasta. Se on usein Delete-näppäin. ● Kunkin osan pakkauslaatikot. ● Windowsin Ohjauskeskuksen ikkuna Järjestelmä. ● Toisen käyttöjärjestelmän järjestelmäkomennot ja -työkalut, mukaan lukien tiedostoselaimen näytöt. Tällä tavalla löytyy tietoa erityisesti keskusmuistista ja kiintolevytilasta. ● Järjestelmän pääkäyttäjä tai Internet-palveluntarjoaja. Näiltä tahoilta saa tietää verkkoasetukset ja sähköpostin asetukset. Taulu 3.1. Asennuksessa tarvittavat tiedot laitteista ┌────────────┬────────────────────────────────────────────────────────────────┐ │ Laite │ Mahdollisesti tarvittava tieto │ ├────────────┼────────────────────────────────────────────────────────────────┤ │ │Lukumäärä. │ │ ├────────────────────────────────────────────────────────────────┤ │ │Niiden keskinäinen järjestys. │ │ ├────────────────────────────────────────────────────────────────┤ │ │Ovatko ne IDE vai SCSI (useimmissa tietokoneissa IDE). │ │Kiintolevyt ├────────────────────────────────────────────────────────────────┤ │ │Käytettävissä oleva vapaa tila. │ │ ├────────────────────────────────────────────────────────────────┤ │ │Osiot. │ │ ├────────────────────────────────────────────────────────────────┤ │ │Osiot joihin muut käyttöjärjestelmät on asennettu. │ ├────────────┼────────────────────────────────────────────────────────────────┤ │ │Malli ja valmistaja. │ │ ├────────────────────────────────────────────────────────────────┤ │ │Tuetut näyttötarkkuudet. │ │ ├────────────────────────────────────────────────────────────────┤ │ │Vaakapoikkeutustaajuus. │ │Näyttö ├────────────────────────────────────────────────────────────────┤ │ │Pystypoikkeutustaajuus. │ │ ├────────────────────────────────────────────────────────────────┤ │ │Tuettu värisyvyys (värien määrä). │ │ ├────────────────────────────────────────────────────────────────┤ │ │Näytön koko. │ ├────────────┼────────────────────────────────────────────────────────────────┤ │ │Tyyppi: sarjahiiri, PS/2 tai USB. │ │ ├────────────────────────────────────────────────────────────────┤ │ │Portti. │ │Hiiri ├────────────────────────────────────────────────────────────────┤ │ │Valmistaja. │ │ ├────────────────────────────────────────────────────────────────┤ │ │Nappuloiden määrä. │ ├────────────┼────────────────────────────────────────────────────────────────┤ │ │Malli ja valmistaja. │ │Verkko ├────────────────────────────────────────────────────────────────┤ │ │Verkkoliitännän tyyppi. │ ├────────────┼────────────────────────────────────────────────────────────────┤ │ │Malli ja valmistaja. │ │Tulostin ├────────────────────────────────────────────────────────────────┤ │ │Tuetut tulostustarkkuudet. │ ├────────────┼────────────────────────────────────────────────────────────────┤ │ │Malli ja valmistaja. │ │ ├────────────────────────────────────────────────────────────────┤ │Näytönohjain│Käytettävissä oleva näyttömuisti. │ │ ├────────────────────────────────────────────────────────────────┤ │ │Tuetut tarkkuudet ja värisyyvyydet (näitä tulisi verrata näytön │ │ │tukemiin). │ └────────────┴────────────────────────────────────────────────────────────────┘ 3.3.3. Laitteiden yhteensopivuus Useat merkkituotteet toimivat Linuxissa ongelmitta. Lisäksi Linuxin laitetuki paranee päivittäin. Linux ei kuitenkaan vielä tue yhtä paljoa erilaisia laitteita kuin jotkin käyttöjärjestelmät. Erityisesti Linux ei tavallisesti pysty käyttämään laitetta, joka vaatii toimiakseen käynnissä olevan Windowsin. Vaikkakin joitakin erityisesti Windowsille tehtyjä laitteita saadaan toimimaan Linuxissa, se vaatii tavallisesti ylimääräistä vaivaa. Lisäksi erityisesti Windowsille tehdyn laitteen Linux-laiteajurit ovat tavallisesti sopivia vain yhdelle tietylle Linux-ytimen versiolle. Niinpä ne voivat vanhentua nopeasti. Niin kutsutut windows-modeemit ovat yleisimpiä tämäntyyppisistä laitteista. Kuitenkin myös tulostimet ja muut oheislaitteet voivat olla erityisesti Windowsia varten tehtyjä. Laitteiston yhteensopivuus voidaan tarkistaa: ● Etsimällä valmistajan webbisivulta uusia ajureita. ● Lukemalla webbisivuilta tai käsikirjoista tietoa emuloinnista. Tuntemattomammat merkit saattavat joskus toimia tunnetumman merkin ajureilla tai asetuksilla. ● Etsimällä suoritinperheelle omistautuneilta webbisivuilta luetteloa Linux-yhteensopivista laitteista. ● Etsimällä Internetistä muiden käyttäjien kokemuksia. 3.3.4. Verkkoasetukset Jos tietokone on kytkettynä verkkoon 24 tuntia vuorokaudessa (ts. Ethernet tai vastaava liitäntä -- ei PPP-yhteys), olisi nämä asetukset kysyttävä verkon vastuuhenkilöltä. ● Konenimi (tämän voi ehkä keksiä itse). ● Verkkoaluenimi. ● Tietokoneen IP-osoite. ● Verkossa käytettävä verkon peitto. ● Oletusyhdyskäytävän IP-osoite, jos verkossa on yhdyskäytävä. ● Nimipalvelimena (DNS) käytettävä verkon kone. Jos verkon vastuuhenkilö kertoo DHCP-palvelimen olevan käytettävissä ja että sen käyttö on suositeltavaa, ei näitä tietoja tarvita, koska DHCP-palvelin tarjoaa tiedot asennuksen aikana suoraan tietokoneelle. Jos käytössä on langaton verkko, olisi vielä selvitettävä: ● Langattoman verkon ESSID. ● WEB-salausavain (jos käytössä). 3.4. Vähimmäisvaatimukset laitteistolle Kun tiedot laitteistosta on kerätty, tarkistetaan laitteiston sallivan halutun asennustavan. Käyttötarkoitus saattaa sallia laitteiston, joka ei täytä alla olevassa taulukossa mainittuja suosituksia. Useimmat käyttäjät kuitenkin turhautuvat jos jättävät huomiotta nämä suositukset. A Pentium 4, 1GHz system is the minimum recommended for a desktop system. Taulu 3.2. Suositellut vähimmäisvaatimukset laitteistolle ┌─────────────────┬─────────────────┬─────────────────┬───────────┐ │ Asennustapa │Muisti (vähintää)│Muisti (suositus)│Kiintolevy │ ├─────────────────┼─────────────────┼─────────────────┼───────────┤ │Ei työpöytää │64 Mt │256 Mt │1 Gt │ ├─────────────────┼─────────────────┼─────────────────┼───────────┤ │Työpöytäympäristö│64 Mt │512 Mt │5 gigabytes│ └─────────────────┴─────────────────┴─────────────────┴───────────┘ Todelliset muistin vähimmäisvaatimukset ovat paljon pienemmät kuin tässä taulukossa mainitut luvut. Laitealusta vaikuttaa vähimmäisvaatimukseen, Debianin asennus on mahdollista niinkin pienellä muistilla kuin 20 Mt (s390:lle) tai 48 Mt (i386 ja amd64). Sama tilanne on levytilan tarpeessa, erityisesti jos asennettavat sovellukset valitaan tarkkaan; katso Kohta D.2, "Tehtävien vaatima levytila" jossa on lisätietoa levytilan tarpeesta. Graafista työpöytäympäristöä on mahdollista käyttää vanhoilla tai pienitehoisilla koneilla, mutta tällöin suositellaan asennettavaksi ikkunointiohjelma joka on vähemmän tehosyöppö kuin GNOME- tai KDE-työpöytäympäristöt; sopivia vaihtoehtoja ovat ainakin xfce4, icewm and wmaker, mutta muitakin on tarjolla. On melkein mahdotonta antaa yleisiä muistin tai levytilan kokovaatimuksia palvelinasennuksille, koska ne riippuvat niin paljon siitä mihin palvelinta käytetään. Muista, ettei näihin kokoihin sisälly muu tavallisesti koneessa oleva tieto, kuten käyttäjien tiedostot, sähköpostit ja muu tieto. On aina parasta varata omille tiedostoilleen ja tiedoilleen runsaasti tilaa. Näissä suosituksissa on huomioitu Debian GNU/Linuxin itse sujuvaan toimintaansa tarvitsema levytila. Erityisesti /var-osio sisältää paljon Debianin omaa tilatietoa tavallisten tietojen kuten lokitiedostojen lisäksi. Sovelluksen dpkg tiedostot (joissa on tiedot kaikista asennetuista paketeista) voivat helposti viedä 40 Mt. Lisäksi apt-get tallentaa noudetut paketit /var-osioon ennen kuin ne asennetaan. Osiolle /var olisi tavallisesti annettava tilaa ainakin 200 Mt ja paljon enemmän jos asennetaan graafinen työpöytäympäristö. 3.5. Monikäynnistettävän koneen osiointi etukäteen Levyn osiointi tarkoittaa levyn jakamista osiin. Jokainen osa on riippumaton muista. Osiointia voisi verrata talon väliseinien pystyttämiseen; huonekalujen lisääminen yhteen huoneeseen ei vaikuta muihin. Jos koneessa on jo käyttöjärjestelmä (Windows 9x, Windows NT/2000/XP, OS/2, MacOS, Solaris, FreeBSD, ...) ja Linux halutaan asentaa samalle levylle, on levy osioitava uudelleen. Debian vaatii omat levyosionsa. Sitä ei voi asentaa Windowsin tai MacOS:n osioihin. Debian saattaa pysytä jakamaan joitakin osioita muiden Linux-järjestelmien kanssa, mutta sitä ei käsitellä tässä. Vähimmäisvaatimuksena on oma osio Debianin juuritiedostojärjestelmälle. Tiedot levyllä jo olevista osioita löytyvät käyttöjärjestelmän osiointityökalujen avulla, kuten fdisk tai PartitionMagic. Osiointityökaluilla on aina mahdollista katsoa levyllä olevien osioiden tiedot tekemättä muutoksia. Periaatteessa muutoksien tekeminen osioon jossa jo on tiedostojärjestelmä tuhoaa sen sisällön kokonaan. Niinpä olisi aina tehtävä varmuuskopiot ennen kuin osioihin kosketaan. Käytetään taas talovertausta: huonekalut on parasta siirtää pois tieltä ennen väliseinien siirtämistä, muuten huonekalut menevät pirstaleiksi. Jos tietokoneessa on useampi kiintolevy, on mahdollista varata yksi kiintolevy kokonaan Debianin käyttöön. Tällöin ei tuota levyä tarvitse osioida ennen asennusjärjestelmän käynnistämistä; asentimeen kuuluva osiointisovellus hoitaa homman kätevästi. If your machine has only one hard disk, and you would like to completely replace the current operating system with Debian GNU/Linux, you also can wait to partition as part of the installation process (Kohta 6.3.2, "Osioiden teko ja liitoskohtien valinta"), after you have booted the installation system. However this only works if you plan to boot the installer system from tapes, CD-ROM or files on a connected machine. Consider: if you boot from files placed on the hard disk, and then partition that same hard disk within the installation system, thus erasing the boot files, you'd better hope the installation is successful the first time around. At the least in this case, you should have some alternate means of reviving your machine like the original system's installation tapes or CDs. Jos tietokoneella on jo useita levyosioita, ja saadaan riittävästi tilaa poistamalla tai korvaamalla niistä yksi tai useampia, ei tässäkään tapauksessa ole tarpeen tehdä osioita etukäteen, vaan voidaan odottaa ja käyttää Debianin asentimen osiointisovellusta. Alla olevat ohjeet olisi silti luettava läpi, koska useissa erikoistilanteissa, joihin vaikuttaa esimerkiksi osioiden järjestys osiotaulussa, on kaikesta huolimatta pakko osioida ennen asennusta. Jos tietokoneella on DOS:n ja Windowsin käyttämä FAT- tai NTFS-tiedostojärjestelmä, voidaan odottaa ja käyttää Debianin asentimen osiointisovellusta tiedostojärjestelmien koon muuttamiseen. Jos mikään yllä olevista tapauksista ei sovellu, on kiintolevy osioitava ennen asennuksen käynnistämistä jotta Debianille saadaan osioitavaksi kelpaavaa levytilaa. Jos jotkin osioista tulevat olemaan muiden käyttöjärjestelmien käytössä, on ne osiot luotava kunkin käyttöjärjestelmän omalla osiointisovelluksella. Suositellaan että ei yritetä luoda Debian GNU/Linuxin osioita muiden käyttöjärjestelmien työkaluilla. Olisi luotava kunkin käyttöjärjestelmän omilla työkaluilla ne osiot jotka halutaan säilyttää. Jos tarkoituksena on asentaa tietokoneelle useampi kuin yksi käyttöjärjestelmä, olisi kaikki muut käyttöjärjestelmät asennettava ennen kuin aloitetaan Linuxin asennus. Windowsin ja muiden käyttöjärjestelmien asentimet saattavat estää Linuxin käynnistymisen, tai haluavat tehdä uudet tiedostojärjestelmät muiden käyttöjärjestelmien osioihin. Toimenpiteiden seuraukset on mahdollista korjata, mutta muiden käyttöjärjestelmien asentaminen ensiksi on helpointa. Jos koneessa on nyt yksi levy jolla on yksi osio (yleinen tapa pöytätietokoneissa), ja halutaan monikäynnistää koneen oma käyttöjärjestelmä ja Debian, on tehtävä seuraavasti: 1. Tehdään varmuuskopio kaikista koneen tiedostoista. 2. Käynnistetään koneen oman käyttöjärjestelmän asennustaltiolta, esimerkiksi romppu tai nauha. 3. Tee koneen oman käyttöjärjestelmän osio(t) sen omilla työkaluilla. Tee Debianille joko paikkaa varaava osio tai käyttämätöntä levytilaa. 4. Asenna koneen oma käyttöjärjestelmä sen omaan osioon 5. Käynnistä koneen oma käyttöjärjestelmä varmistuaksesi kaiken olevan kunnossa, ja noutaaksesi Debianin asentimen käynnistystiedostot. 6. Käynnistä Debianin asennin jatkaaksesi Debianin asennusta. 3.5.1. Osiointi DOS:sta tai Windowsista Muokattaessa olemassa olevia FAT- tai NTFS-osioita, suositellaan käytettäväksi alla olevaa osiointimallia tai Windowsin tai DOS:in omia työkaluja. Muussa tapauksessa ei ole välttämättä tarpeen tehdä osioita DOS:sta tai Windowsista; Linuxin osiointityökalut osaavat homman yleensä paremmin. Mutta jos käytetään isoa IDE-levyä eikä ole LBA-osoitteita, overlay-ajuria (joita kiintolevyvalmistajat joskus toimittavat) tai uutta (jälkeen 1998) BIOS:ia joka tukee isojen levyjen osoitelaajennuksia, on Debianin käynnistysosio sijoitettava levylle huolella. Tässä tapauksessa on käynnistysosio sijoitettava levyn ensimmäisten 1024 sylinterin alueelle (useimmiten noin 524 Mt, ilman BIOS:n levyosoitemuunnosta). Tämä saattaa edellyttää levyllä olevan FAT- tai NTFS-osion siirtämistä. 3.5.1.1. Uudelleenosiointi tietoja hävittämättä DOS:sta, Win-32:sta tai OS/ 2:sta Yksi yleisimpiä asennuksia on asennus tietokoneeseen jossa on jo DOS (mukaan lukien Windows 3.1), Win32 (kuten Windows 95, 98, Me, NT, 2000, XP) tai OS/2, ja Debian halutaan asentaa samalle levylle tuhoamatta aikaisempaa käyttöjärjestelmää. Huomaa asentimen tukevan DOS:n ja Windowsin käyttämien FAT- ja NTFS-tiedostojärjestelmien koon muuttamista. Asennin vain käynnistetään, valitaan Osioi itse, valitaan osio jonka kokoa muutetaan ja määritetään sen uusi koko. Niinpä useimmissa tapauksissa ei ole tarpeen käyttää alla kuvauttua menettelyä. Ennen jatkamista olisi päätettävä millaisiin osiin levy halutaan jakaa. Tässä luvussa kuvattu tapaa jakaa osion vain kahteen osaan. Toisessa on alkuperäinen käyttöjärjestelmä ja toista käytetään Debianille. Debianin asennuksen aikana voidaan valita miten Debianin osuutta käytetään, esimerkiksi sivustilana tai tiedostojärjestelmälle. Tarkoituksena on siirtää kaikki osiolla olevat tiedot osion alkuun ennen osiotietojen muuttamista, jotta mitään tietoja ei katoa. On tärkeää, että tietojen siirtämisen ja osion koon muuttamisen välissä tehdään mahdollisimman vähän levytoimintoja, jottei kirjoitettaisi tiedostoa osion loppuosaan. Tällöin osiosta vapautuva tila pienenee. Ensin tarvitaan ohjelma fips, joka on saatavilla hakemistosta tools/ lähimmästä Debianin asennuspalvelimesta. Pura zipattu tiedosto ja kopioi tiedostot RESTORRB.EXE, FIPS.EXE ja ERRORS.TXT käynnistyslevykkeelle. Käynnistyslevyke voidaan tehdä komennolla sys a: DOS:issa. Halunnet lukea komennon fips mukana tulevat erittäin hyvät ohjeet. Ohjeet on pakko lukea jos käytetään levyä pakkaavaa ajuria tai levyn kokorajoituksen korjausohjelmaa (disk manager). Tee levyke ja lue ohjeet ennen kuin eheytät kiintolevyn. Seuraavaksi on siirrettävä kaikki tieto levyosion alkuun. Komento defrag, joka tulee vakiona DOS 6.0:n ja myöhempien versioiden mukana, hoitaa homman helposti. Katso komennon fips ohjeista luettelo muista siirtämisen osaavista ohjelmista. Huomaa, että käytettäessä Windows 9x:ää, on komento defrag käynnistettävä Windowsista, koska DOS ei ymmärrä VFAT-tiedostojärjestelmää. VFAT tukee pitkiä tiedostonimiä joita Windows 95 ja uudemmat käyttävät. Kun eheytysohjelma on ajettu (voi kestää kauan isolle levylle), käynnistä uudelleen käynnistyslevykkeellä johon fips kopioitiin. Kirjoita vain a:\\fips ja toimi ohjeiden mukaan. Huomaa, että saatavilla on monia muita sovelluksia osioiden muokkaukseen, jos fips ei sattuisi toimimaan. 3.5.1.2. Osioiden teko DOS:lle Jos Linux-työkaluilla tehdään osioita DOS-levyille tai muutetaan DOS-osioiden kokoa, ovat useat käyttäjät törmänneet ongelmiin käyttäessään näin saatuja FAT-osiota. Esimerkiksi on ilmoitettu hitaudesta, toistuvista pulmista komennon scandisk kanssa tai muista omituisista virheistä DOS:ssa tai Windowsissa. Näyttää siltä, että luotaessa DOS-osio tai muutettaessa DOS-osion kokoa, on tarpeen täyttää muutama ensimmäinen sektori nollilla. Tämä olisi tehtävä ennen kuin käynnistetään DOS:n komento format suorittamalla seuraava komento Linuxista: # dd if=/dev/zero of=/dev/hdXX bs=512 count=4 3.6. Laiteasetukset ja käyttöjärjestelmän asetukset ennen asennusta Tässä luvussa käydään askel askeleeltä läpi laiteasetukset, jos niitä on, jotka on tehtävä ennen Debianin asennusta. Yleensä on tarkistettava ja ehkä muutettava tietokoneen laiteohjelmiston asetuksia. "Laiteohjelmisto" on laitteiston käyttämä perusohjelmisto; sen tärkein tehtävä on alkulatauksen yhteydessä (kun laitteistoon on kytketty virta). Myös tiedossa olevat laiteiston ominaisuudet jotka vaikuttavat Debian GNU/Linuxin luotettavuuteen on korostettu. 3.6.1. BIOSin asetusvalikon käynnistäminen BIOS toteuttaa perustoiminnallisuuden tietokoneen käynnistämiseen. Sen avulla käyttöjärjestelmä pääsee käsiksi laitteistoon. Luultavimmin tietokoneessa on BIOS-valikko, josta BIOSin asetukset tehdään. Ennen asennusta on varmistuttava BIOSin asetusten olevan oikein; väärät asetukset saattavat johtaa satunnaisiin kaatumisiin tai Debianin asennus ei onnistu. Tämän luvun loppu on kopioitu ohjeesta http://www.faqs.org/faqs/pc-hardware-faq /part1/, jossa kerrotaan "Miten pääsen CMOS-asetusten valikkoon?". Miten BIOS-asetuksiin (eli "CMOS"iin) päästään riippuu BIOS-ohjelmiston valmistajasta: AMI BIOS Delete POSTin (power on self test) aikana Award BIOS Ctrl-Alt-Esc, tai Delete POSTin aikana DTK BIOS Esc POSTin aikana IBM PS/2 BIOS Ctrl-Alt-Insert kun ensin on painettu Ctrl-Alt-Delete Phoenix BIOS Ctrl-Alt-Esc tai Ctrl-Alt-S tai F1 Muiden BIOS-toimintojen käynnistämisestä löytyy tietoa osoitteesta http:// www.tldp.org/HOWTO/Hard-Disk-Upgrade/install.html. Joissakin prosessoriperheen AMD64 koneissa ei ole CMOS-asetusten tekoa BIOSissa. Niissä tarvitaan sovellus CMOSin asetusten muuttamiseen. Jos konetta varten ei ole Asennus- tai Diagnostics-levykettä, voi kokeilla jotain shareware /freeware-ohjelmaa. Yritä etsiä osoitteesta ftp://ftp.simtel.net/pub/simtelnet/ msdos/. 3.6.2. Käynnistyslaitteen valinta BIOS-valikoissa on usein mahdollista valita miltä laitteelta käynnistetään. Tee asetus siten, että käynnistettävää järjestelmää etsitään laitteelta A: (ensimmäinen levykeasema), sitten valinnaisesti ensimmäiseltä romppuasemalta (saattaa olla laitteena D: tai E:), ja sitten laitteelta C: (ensimmäinen kiintolevy). Tällä asetuksella voi käynnistää joko levykkeeltä tai rompulta, jotka ovat Debianin kaksi yleisintä asennustaltiota. Jos tietokoneessa on uudehko SCSI-ohjain johon on liitetty romppuasema, on tavallisesti mahdollista käynnistää rompulta. Riittää kun ohjaimen SCSI-BIOS:ssa otetaan käyttöön rompulta käynnistäminen. Toinen suosittu tapa on käynnistää USB-muistilta (käytetään myös nimeä USB-muistitikku). Jotkin BIOSit osaavat käynnistää suoraan USB-laitteelta, jotkut eivät osaa. BIOS on ehkä asetettava käynnistymään laitteelta "Removable drive" tai jopa "USB-ZIP" jotta USB-laitteelta voi käynnistää. Tässä on muutamia ohjeita käynnistysjärjestyksen asettamisesta. Muista palauttaa käynnistysjärjestys kun Linux on asennettu, jotta tietokone käynnistyy taas kiintolevyltä. 3.6.2.1. Käynnistysjärjestyksen vaihtaminen IDE-levyjä käyttävässä koneessa 1. Kun tietokone käynnistyy, paina näppäimiä joilla pääsee BIOSin asetusohjelmaan. Näppäin on usein Delete. Katso oikea näppäin tai näppäimet kuitenkin laitteen ohjeista. 2. Etsi asetusohjelmasta käynnistysjärjestys. Eri BIOSeissa se on eri paikassa, mutta yritä etsiä kenttää jossa on luettelo levyasemista. Tyypillisiä luetteloita IDE-levyille on C, A, cdrom tai A, C, cdrom. C on kiintolevy ja A on levykeasema. 3. Vaihda käynnistysjärjestystä siten että romppu tai levyke on ensimmäisenä. Tavallisesti näppäimillä Page Up tai Page Down näkee mahdolliset valinnat. 4. Tallenna muutokset. Näytöllä näkyvistä ohjeista ilmenee miten muutokset tallennetaan tällä tietokoneella. 3.6.2.2. Käynnistysjärjestyksen vaihtaminen SCSI-levyjä käyttävässä koneessa 1. Paina SCSI-asetukset tekevään ohjelmaan vievää näppäintä koneen käynnistyessä. SCSI-asetukset tekevä ohjelman voidaan käynnistää koneen käynnistyttyä muistin tarkistuksen jälkeen ja kun ruudulla näkyy miten BIOSin asetuksiin pääsee. Käytettävä näppäin vaihtelee ohjelmittain. Se on usein Ctrl-F2. Katso oikea näppäin tai näppäimet kuitenkin laitteen ohjeista. 2. Etsi käynnistysjärjestystä muuttava toiminto. 3. Aseta käynnistysjärjestys siten, että romppuaseman SCSI ID on luettelossa ensimmäisenä. 4. Tallenna muutokset. Näytöllä näkyvistä ohjeista ilmenee kuinka muutokset tallennetaan tällä tietokoneella. Usein on painettava näppäintä F10. 3.6.3. Sekalaisia BIOSin asetuksia 3.6.3.1. Romppuasetukset Jotkin BIOSit (kuten Award BIOS) sallivat rompun nopeuden asettamisen automaattisesti. Tätä olisi vältettävä, ja asetettava nopeus esimerkiksi hitaimpaan arvoon. Jos tulee seek failed -virheitä, tämä asetus saataa olla syynä. 3.6.3.2. Jatkettu muisti ja laajennettu muisti Jos tietokoneessa on sekä jatkettua muistia (extended) että laajennettua muistia (expanded), tee asetukset niin, että jatkettua muistia on mahdollisimman paljon ja laajennettua muistia mahdollisimman vähän. Linux tarvitsee jatkettua muistia eikä voi käyttää laajennettua muistia. 3.6.3.3. Virustorjunta Ota pois päältä kaikki BIOSin virustorjuntaominaisuudet. Jos tietokoneessa on virusten torjuntaan lisälaitekortti tai muu erikoislaite, varmista sen olevan pois käytöstä tai poista se koneesta kun GNU/Linux on käynnissä. Ne eivät ole yhteensopivia GNU/Linuxin kanssa; lisäksi tiedostojärjestelmän oikeuksien ja Linux-ytimen suojatun muistin ansiosta virukset ovat lähes tuntemattomia^[3] 3.6.3.4. Varjomuisti Emolevy saattaa tarjota käyttöön varjomuistia (shadow RAM) tai BIOSin välimuistia (BIOS caching). Asetuksissa voi olla "Video BIOS Shadow", "C800-CBFF Shadow", jne. Ota pois käytöstä (Disable) kaikki varjomuistit. Varjomuisti nopeuttaa emolevyn ja joidenkin ohjainkorttien lukumuistin käyttöä. Linux ei käynnistyttyään käytä näitä lukumuisteja koska se käyttää omia nopeampia 32-bittiä ohjelmiaan eikä lukumuisteissa olevia 16-bittisiä ohjelmia. Varjomuistin ottaminen pois käytöstä saattaa vapauttaa osan muistista ohjelmien käyttöön tavallisena muistina. Varjomuistin pitäminen käytössä saattaa sotkea oheislaitteiden käyttöä Linuxissa. 3.6.3.5. Muistiaukko Jos BIOS-asetuksissa on jotain tämän tapaista: "15-16 MB Memory Hole", ota se pois käytöstä. Linux odottaa löytävänsä tuosta kohtaa muistia jos tietokoneessa on muistia noin paljon. Olemme saaneet ilmoituksen Intel Endeavor -emolevystä jossa on asetus "LFB" eli "Linear Frame Buffer". Asetuksella on kaksi arvoa: "Disabled" ja "1 Megabyte". Käytä arvoa "1 Megabyte". Kun asetus oli Disabled, järjestelmä ei lukenut asennuslevykettä oikein, ja kaatui lopulta. Tätä kirjoitettaessa emme ymmärrä mitä oikein tapahtuu -- se toimi tuolla asetuksella ja ilman sitä ei toiminut. 3.6.3.6. Edistynyt virranhallinta (APM) Jos emolevy osaa edistyneen virranhallinnan (Advanced Power Management), tee sen asetukset siten että APM säätelee virranhallintaa. Ota pois käytöstä doze, standby, suspend, nap ja sleep, ja ota pois kiintolevyn ajastettu pysäytys. Linux pystyy säätämään nämä tilat ja osaa tehdä virranhallinnan paremmin kuin BIOS. 3.6.4. Varottavia laitetason ilmiöitä Tuki USB BIOS:lle ja näppäimistöille. Jos käytettävissä ei ole AT-tyylistä näppäimistöä vaan USB-malli, on ehkä otettava käyttöön AT-näppäimistön emulointi BIOS-asetuksissa. Tee tämä vain jos asennusjärjestelmä ei osaa käyttää näppäimistöä USB-tilassa. Päinvastainen tilanne on joissakin järjestelmissä (erityisesti läppäreissä), joissa on ehkä poistettava käytöstä legacy USB support jos näppäimistö ei toimi. Tutki emolevyn käsikirjaa ja etsi BIOS:sta kohtia "Legacy keyboard emulation" tai "USB keyboard support". ━━━━━━━━━━━━━━ ^[3] Haluttaessa voidaan käynnistyssektorin suojaus ottaa käyttöön asennuksen jälkeen. Tästä ei ole Linuxissa lisäturvaa mutta jos koneessa käytetään myös Windowsia se saattaa estää katastrofin. Pääkäynnistyslohkoon (MBR) ei ole mitään tarvetta kajotan sen jälkeen kun alkulatausohjelma on siihen asennettu. Luku 4. Asennustaltioiden hankkiminen Sisällys 4.1. Viralliset Debian GNU/Linux romput 4.2. Tiedostojen noutaminen Debianin asennuspalvelimilta 4.2.1. Mistä asennusotokset löytyvät? 4.3. Tiedostojen valmistelu käynnistettäessä USB-muistilta 4.3.1. Tiedostojen kopiointi -- helppo tapa 4.3.2. Tiedostojen kopiointi -- joustava tapa 4.3.3. ISO-otoksen lisääminen 4.3.4. Käynnistäminen USB-muistilta 4.4. Tiedostojen valmistelu käynnistettäessä kiintolevyltä 4.4.1. Kiintolevylle tallennetun asentimen käynnistäminen sovelluksilla LILO tai GRUB 4.5. Tiedostojen valmistelu verkosta käynnistämiseen TFTP:llä 4.5.1. BOOTP-palvelimen käyttöönotto 4.5.2. DHCP-palvelimen asetukset 4.5.3. TFTP-palvelimen käyttöönotto 4.5.4. Siirretään TFTP-otokset paikalleen 4.6. Automaattinen asennus 4.6.1. Automaattinen asennus Debianin asentimella 4.1. Viralliset Debian GNU/Linux romput Debian GNU/Linux on helpointa asentaa virallisilta rompuilta. Romput voi ostaa kauppiaalta (katso Debianin CD-toimittajat -sivulta). Jos Debianin romput on jo hankittuna ja romput kelpaavat käynnistysrompuksi asennettavalla tietokoneella, voidaan hypätä suoraan kohtaan Luku 5, Asennusjärjestelmän käynnistäminen; paljon vaivaa on nähty jotta useimpien käyttäjien tarvitsemat tiedostot olisivat rompulla. Vaikkakin tarvitaan monta romppua, jotta kaikki asennuspaketit saadaan mahtumaan, on epätodennäköistä, että tarvittaisiin paketteja jotka ovat kolmannella rompulla tai sen jälkeen. Kannattaa huomata myös asennus-DVD, jolla säästää paljon hyllytilaa ja välttyy rompunvaihtotalkoilta. Jos tietokone ei tue rompulta käynnistämistä, mutta romput ovat käytettävissä, voidaan käyttää vaihtoehtoista tapaa kuten kiintolevyä, USB-muistia, käynnistystä verkosta, tai ytimen lataamista itse rompulta järjestelmän asentimen ensimmäiseen käynnistämiseen. Myöskin muilla tavoin käynnistämiseen tarvittavat tiedostot ovat rompulla; Debianin verkossa olevan asennuspalvelimen ja romppujen hakemistorakenne on samanlainen. Joten kun seuraavassa kerrotaan käynnistämisessä tarvittavien arkiston tiedostojen polkunimiä, löytyvät tiedostot samoista hakemistoista ja alihakemistoista rompulta. Kun asennin on käynnistetty, se osaa noutaa kaikki muut tarvitsemansa tiedostot rompulta. Jos romppuja ei ole, on asentimen järjestelmätiedostot noudettava netistä ja tallennettava ne kiintolevylle tai USB-muistille tai verkkoyhteyden päässä olevalle tietokoneelle jotta asennin voidaan käynnistää niiltä. 4.2. Tiedostojen noutaminen Debianin asennuspalvelimilta Lähimmän (ja siten luultavasti nopeimman) asennuspalvelimen löytää Debianin asennuspalvelimien luettelosta. Muista noutaa tiedostot Debianin asennuspalvelimelta binäärimuodossa, ei tekstimuodossa tai automaattimuodossa. 4.2.1. Mistä asennusotokset löytyvät? Asennuslevyjen otokset löytyvät jokaisesta Debianin asennuspalvelimesta hakemistosta debian/dists/lenny/main/installer-amd64/current/images/ -- luettelossa MANIFEST on kaikki otokset ja niiden käyttötarkoitus. 4.3. Tiedostojen valmistelu käynnistettäessä USB-muistilta USB-muistin valmisteluun tarvitaan järjestelmä, jossa GNU/Linux on jo toiminnassa ja jossa USB on tuettu. Olisi varmistuttava ytimen moduulin usb-storage olevan ladattuna (modprobe usb-storage) ja yritettävä selvittää, mikä on USB-muistia vastaava SCSI-laitetiedosto (tässä esimerkissä tiedosto / dev/sda). Kun muistille kirjoitetaan, on sen kirjoitussuoja ehkä otettava pois päältä. Huomaa, että USB-muistin olisi oltava kooltaan vähintään 256 Mt (pienempikin koko riittää jos noudatat ohjetta Kohta 4.3.2, "Tiedostojen kopiointi -- joustava tapa"). 4.3.1. Tiedostojen kopiointi -- helppo tapa Tarjolla on kaikki-yhdessä-tiedostossa -paketti hd-media/boot.img.gz, jossa on kaikki asentimen tiedostot (myös ydin) sekä SYSLINUX ja sen asetustiedosto. Se on vain purettava suoraan USB-muistille: # zcat boot.img.gz > /dev/sda Varoitus Tämä tapa tuhoaa kaikki tiedot laiteelta. Varmistu käyttäväsi USB-muistin oikeaa laitenimeä. Tämän jälkeen liitetään USB-muisti (mount /dev/sda /mnt), jossa on nyt FAT-tiedostojärjestelmä , ja kopioidaan Debianin netinst tai businesscard ISO-otos siihen (katso Kohta 4.3.3, "ISO-otoksen lisääminen"). Huomaa, että tiedoston nimen loppuna on oltava .iso. Irrota muisti (umount /mnt) ja homma on valmis. 4.3.2. Tiedostojen kopiointi -- joustava tapa Jos USB-muistin sisältöä halutaan muokata tai halutaan tietää tarkemmin mitä tapahtuu, olisi tiedostot kopioitava muistille seuraavalla tavalla. 4.3.2.1. USB-muistin osiointi suoritinperheellä AMD64 Nyt näytetään miten käytetään USB-muistin ensimmäistä osiota eikä koko muistia. Huomaa Koska useimmissa USB-muisteissa on tehtaan jäljiltä yksi FAT16-osio, ei liene tarpeen tehdä osioita uudestaan tai formatoida muistia. Jos niin kuitenkin on tehtävä, tee FAT16-osio komennolla cfdisk tai millä tahansa osiointityökalulla, ja luo osiolle sitten tiedostojärjestelmä seuraavasti: # mkdosfs /dev/sda1 Varmistu käyttäväsi USB-muistin oikeaa laitenimeä. Komento mkdosfs sisältyy Debianin pakettiin dosfstools. Ytimen käynnistämiseksi USB-muistilta käynnistettäessä tallennetaan muistille käynnistyslatain. Vaikkakin minkä tahansa käynnistyslataimen (esim. LILO) pitäisi toimia, on kätevintä käyttää SYSLINUX:ia, koska se käyttää FAT16-osiota ja sen asetuksia voidaan muuttaa tekstiedostoa muokkaamalla. Mitä tahansa FAT-tiedostojärjestelmää tukevaa käyttöjärjestelmää voidaan käyttää käynnistyslataimen asetustiedoston muuttamiseen. SYSLINUX saadaan tallennettua FAT16-osioon USB-muistille asentamalla paketit syslinux ja mtools järjestelmään, ja antamalla komento: # syslinux /dev/sda1 Tarkista taas huolellisesti, että laitenimi on oikein. Osio ei saa olla liitettynä kun SYSLINUX käynnistetään. Komento kirjoittaa osioon käynnistyssektorin ja luo tiedoston ldlinux.sys, jossa on käynnistyslataimen koodi. Liitä osio (mount /dev/sda1 /mnt) ja kopioi seuraavat tiedostot Debianin asennuspalvelimelta muistille: ● vmlinuz (ytimen ohjelmatiedosto) ● initrd.gz (käynnistysmuistilevyn levyotos) ● syslinux.cfg (SYSLINUXin asetustiedosto) ● Valinnaisia ytimen moduuleita Jos tiedostojen nimiä halutaan muuttaa, on huomattava ettei SYSLINUX osaa käsitellä muita kuin DOS:n (8.3) tiedostonimiä. Asetustiedostossa syslinux.cfg pitäisi olla seuraavat kaksi riviä: default vmlinuz append initrd=initrd.gz 4.3.3. ISO-otoksen lisääminen Asennin etsii muistilta Debianin ISO-otosta jossa on lisää asennuksessa tarvittavaa tietoa. Seuraavaksi on siis kopioitava Debianin ISO-otos (businesscard, netinst tai jopa täysi romppuotos) USB-muistille (muista valita otos joka mahtuu). Otostiedoston nimen lopussa on oltava .iso. Edellinen vaihe tietenkin ohitetaan, jos asennetaan verkosta käyttämättä ISO-otosta. Lisäksi on käytettävä käynnistysmuistilevyn levyotosta hakemistosta netboot eikä hakemistosta hd-media, koska tiedostossa hd-media/initrd.gz ei ole verkkotukea. Kun on valmista, irrotetaan USB-muisti (umount /mnt) ja pistetään kirjoitussuoja päälle. 4.3.4. Käynnistäminen USB-muistilta Varoitus Jos tietokone ei käynnisty USB-muistilta, on muistilla ehkä kelvoton pääkäynnistyslohko (MBR). Tämä korjataan komennolla install-mbr joka on paketissa mbr: # install-mbr /dev/sda 4.4. Tiedostojen valmistelu käynnistettäessä kiintolevyltä Asennin voidaan käynnistää käyttämällä koneessa jo olevalle kiintolevyn osiolle tallennettuja käynnistystiedostoja, joko toisesta käyttöjärjestelmästä tai käynnistämällä käynnistyslatain suoraan BIOS:sta. Kokonaan ja "pelkästään verkosta" tapahtuva asennus on tehtävissä tällä tavalla. Tällöin vältetään kaikki vaihdettaviin taltioihin liittyvä sählinki, kuten romppuotosten etsiminen ja polttaminen tai liian lukuisten ja epäluotettavien levykkeiden kanssa tappeleminen. Asennin ei osaa käynnistää NTFS-tiedostojärjestelmälle tallennetuista tiedostoista. 4.4.1. Kiintolevylle tallennetun asentimen käynnistäminen sovelluksilla LILO tai GRUB Tässä luvussa selitetään kuinka käynnistysvalikkoon lisätään tai jopa korvataan koneessa oleva Linux-asennus käyttämällä sovelluksia LILO tai GRUB. Käynnistyksen aikana molemmat käynnistylataimet tukevat ei vain ytimen vaan myös levyotoksen lataamista muistiin. Ydin voi käyttää tätä muistilevyä juuritiedostojärjestelmänä. Kopioi seuraavat tiedostot Debianin asennuspalvelimelta sopivaan kohtaan kiintolevylle, esimerkiksi hakemistoon /boot/newinstall/. ● vmlinuz (ytimen ohjelmatiedosto) ● initrd.gz (muistilevyn levyotos) Tee lopuksi käynnistyslataimen asetukset jatkamalla kohtaan Kohta 5.1.3, "Käynnistäminen Linuxista LILO:lla tai GRUB:lla". 4.5. Tiedostojen valmistelu verkosta käynnistämiseen TFTP:llä Jos tietokone on kytketty paikallisverkkoon, se voidaan ehkä käynnistää verkosta toisella koneella olevista tiedostoista TFTP:tä käyttäen. Jos asennusjärjestelmä käynnistetään toiselta koneelta, on käynnistystiedostot tallennettava toisella koneella tiettyihin paikkoihin, ja sen asetukset tehtävä siten, että asennettavan koneen käynnistämistä tuetaan. On asennettava TFTP-palvelin, ja useille koneille tarvitaan DHCP-palvelin tai BOOTP-palvelin. BOOTP on IP-protokolla, joka kertoo tietokoneelle sen IP-osoitteen ja verkosta löytyvän käynnistysotoksen sijainnin. DHCP (Dynamic Host Configuration Protocol) on joustavampi alaspäin yhteensopiva BOOTP:n laajennus. Joissakin järjestelmissä verkkoasetukset voidaan tehdä vain DHCP:llä. Trivial File Transfer Protocol (TFTP) siirtää käynnistyslevyn otoksen asiakaskoneelle. Periaatteessa voidaan käyttää mitä tahansa nämä protokollat toteuttavaa palvelinta millä tahansa laitealustalla. Tämän luvun esimerkeissä näytetään käyttöjärjestelmissä SunOS 4.x, SunOS 5.x (eli Solaris) ja GNU/Linux käytettävät komennot. Huomaa Käytettäesssä TFTP-käynnistyksessä Pre-boot Execution Environment (PXE) -menetelmää, tarvitaan tsize:a tukeva TFTP-palvelin. Debian GNU/ Linux-palvelimella paketit atftpd ja tftpd-hpa kelpaavat; suositellaan pakettia tftpd-hpa. 4.5.1. BOOTP-palvelimen käyttöönotto GNU/Linuxille on saatavilla kaksi BOOTP-palvelinta. Ensimmäinen on CMU bootpd. Toinen on itse asiassa DHCP-palvelin: ISC dhcpd. Debian GNU/Linuxissa ne sisältyvät paketteihin bootp ja dhcp3-server. Käytettäessä CMU bootpd:tä, on ensin poistettava kommenttimerkki asiaankuuluvalta riviltä (tai lisättävä rivi) tiedostossa /etc/inetd.conf. Debian GNU/Linuxissa tämä voidaan tehdä komennoilla update-inetd --enable bootps ja sitten /etc/init.d/inetd reload. Siltä varalta ettei käytettävässä BOOTP-palvelimessa ole Debiania, rivin pitäisi näyttää tällaiselta: bootps dgram udp wait root /usr/sbin/bootpd bootpd -i -t 120 Nyt on tehtävä tiedosto /etc/bootptab. Tiedostossa on sama tuttu ja kryptinen muoto kuin vanhassa kunnon BSD:n tiedostoissa printcap, termcap, ja disktab. Katso tiedoston bootptab man-sivulta lisätietoja. CMU bootpd:tä varten on tiedettävä asiakaskoneen Ethernetosoite (MAC). Tässä on esimerkki tiedostosta / etc/bootptab: client:\ hd=/tftpboot:\ bf=tftpboot.img:\ ip=192.168.1.90:\ sm=255.255.255.0:\ sa=192.168.1.1:\ ha=0123456789AB: On muutettava ainakin riviä "ha", joka määrittää asiakaskoneen MAC-osoitteen. Rivi "bf" määrittää tiedoston, joka asiakaskoneen on noudettava TFTP:llä; katso tarkempaa tietoa kohdasta Kohta 4.5.4, "Siirretään TFTP-otokset paikalleen". Tähän verrattuna BOOTP:n asetusten tekeminen ISC dhcpd:llä on todella helppoa, koska se käsittelee BOOTP-asiakkaat DHCP-asiakkaiden erikoistapauksena. Joissakin suoritinperheissä on käytettävä monimutkaisia asetuksia asiakkaiden käynnistämiseen BOOTP:llä. Jos koneesi on joku niistä, lue Kohta 4.5.2, "DHCP-palvelimen asetukset". Siinä tapauksessa luultavasti riittää direktiivin allow bootp lisääminen asiakaskoneen aliverkon asetusten lohkoon ja dhcpd:n käynnistäminen uudelleen komennolla /etc/init.d/dhcpd3-server restart. 4.5.2. DHCP-palvelimen asetukset Eräs vapaa DHCP-palvelinohjelmisto on ISC dhcpd. Debian GNU/Linuxille suositellaan pakettia dhcp3-server. Tässä on esimerkki sen asetustiedostosta (katso /etc/dhcp3/dhcpd.conf): option domain-name "example.com"; option domain-name-servers ns1.example.com; option subnet-mask 255.255.255.0; default-lease-time 600; max-lease-time 7200; server-name "servername"; subnet 192.168.1.0 netmask 255.255.255.0 { range 192.168.1.200 192.168.1.253; option routers 192.168.1.1; } host clientname { filename "/tftpboot/tftpboot.img"; server-name "servername"; next-server servername; hardware ethernet 01:23:45:67:89:AB; fixed-address 192.168.1.90; } Tässä esimerkissa on yksi palvelin, servername, joka tekee kaikki DHCP-palvelimen, TFTP-palvelimen ja verkon yhdyskäytävän työt. Asetuksen domain-name arvoa joudut lähes varmasti muuttamaan, samoin kuin palvelimen nimen ja asiakaskoneen MAC-osoitteen. Asetuksen filename on oltava TFTP:llä noudettavan tiedoston nimi. Kun dhcpd:n asetustiedosto on muokattu, käynnistetään se uudestaan komennolla / etc/init.d/dhcpd3-server restart. 4.5.2.1. PXE-käynnistyksen käyttöönotto DHCP-asetuksissa Tässä on toinen esimerkki tiedostosta dhcp.conf. Tässä käytetään TFTP:n käynnistystapaa Pre-boot Execution Environment (PXE). option domain-name "example.com"; default-lease-time 600; max-lease-time 7200; allow booting; allow bootp; # The next paragraph needs to be modified to fit your case subnet 192.168.1.0 netmask 255.255.255.0 { range 192.168.1.200 192.168.1.253; option broadcast-address 192.168.1.255; # the gateway address which can be different # (access to the internet for instance) option routers 192.168.1.1; # indicate the dns you want to use option domain-name-servers 192.168.1.3; } group { next-server 192.168.1.3; host tftpclient { # tftp client hardware address hardware ethernet 00:10:DC:27:6C:15; filename "pxelinux.0"; } } Huomaa, että PXE-käynnistyksessä asiakkaan tiedostonimi pxelinux.0 on käynnistyslatain eikä ytimen ohjelmatiedosto (katso Kohta 4.5.4, "Siirretään TFTP-otokset paikalleen" tuonnempana). 4.5.3. TFTP-palvelimen käyttöönotto Jotta TFTP-palvelin saataisiin toimintakuntoon, on ensin varmistettava tftpd:n olevan käytettävissä. Tavallisesti se otetaan käyttöön kirjoittamalla tämän tapaista tiedostoon /etc/inetd.conf: tftp dgram udp wait nobody /usr/sbin/tcpd in.tftpd /tftpboot Debianin paketit tekevät tämän asetuksen yleensä oikein kun ne asennetaan. Huomaa Perinteisesti TFTP-palvelimet ovat jakaneet hakemiston /tftpboot tiedostoja. Debian GNU/Linuxin paketit voivat kuitenkin käyttää muita hakemistoja, jotta ne noudattaisivat Filesystem Hierarchy Standard-määrittelyä. Esimerkiksi tftpd-hpa käyttää oletusarvona hakemistoa /var/lib/tftpboot. Saatat joutua säätämään tämän luvun asetusesimerkkejä vastaavasti. Lue tiedosto /etc/inetd.conf ja muista in.tftpd:n parametrina oleva hakemisto^[ 4]; sitä tarvitaan tuonnempana. Jos tiedostoa /etc/inetd.conf on jouduttu muuttamaan, on käynnissä olevalle inetd-prosessille huomautettava muutoksesta. Debian-koneella komennetaan /etc/init.d/inetd reload; muilla koneilla etsitään prosessin inetd numero ja komennetaan kill -HUP inetd-pid. 4.5.4. Siirretään TFTP-otokset paikalleen Seuraavaksi on tarvittava TFTP-käynnistysotos (kohdasta Kohta 4.2.1, "Mistä asennusotokset löytyvät?") tallennettava tftpd:n käynnistysotosten hakemistoon. Tuosta tiedostosta on ehkä tehtävä linkki tiedostoon jota tftpd käyttää tietyn asiakkaan käynnistämiseen. Harmittavasti tiedoston nimen määrää TFTP-asiakas, eikä nimeämiskäytännölle ole kunnollisia standardeja. Käytettäessä PXE-käynnistystä on kaikki mitä pitäisi tarvittaman tar-arkistossa netboot/netboot.tar.gz. Pura vaan tämä arkisto tftpd:n käynnistysotosten hakemistoon. Varmista, että dhcp-palvelimen asetuksissa on tftpd:lle välitettävän käynnistettävän tiedoston nimenä /pxelinux.0. 4.6. Automaattinen asennus Asennettaessa useita tietokoneita on mahdollista tehdä täysin automaattiset asennukset. Tähän tarkoitettuja Debian-paketteja ovat fai (joka käyttää asennuspalvelinta), replicator, systemimager, autoinstall, ja Debianin asennin itse. 4.6.1. Automaattinen asennus Debianin asentimella Debianin asennin tukee automaattista asennusta valmiiden vastausten tiedostoilla. Valmiiden vastausten tiedosto voidaan ladata verkosta tai vaihdettavalta taltiolta, ja sillä saadaan annettua vastaukset asennusprosessin aikana kysyttyihin kysymyksiin. Kaikki ohjeet valmiista vastauksista mukaan lukien toimiva esimerkki jota voi muokata on Liite B, Asennuksen automatisointi valmiilla vastauksilla. ━━━━━━━━━━━━━━ ^[4] Valitsin -l käynnistää joissakin in.tftpd:n versioissa kaikkien pyyntöjen lokkaamisen järjestelmän lokeihin; tästä on hyötyä käynnistyksen vianjäljityksessä. Luku 5. Asennusjärjestelmän käynnistäminen Sisällys 5.1. Asentimen käynnistäminen suoritinperheellä AMD64 5.1.1. Käynnistäminen CD-levyltä 5.1.2. Käynnistäminen Windowsista 5.1.3. Käynnistäminen Linuxista LILO:lla tai GRUB:lla 5.1.4. Käynnistys USB-muistilta 5.1.5. Käynnistys TFTP:llä 5.1.6. The Boot Screen 5.2. Käynnistysparametrit 5.2.1. Debianin asentimen parametrit 5.3. Asennusprosessin vianetsintä 5.3.1. CD-levyjen luotettavuus 5.3.2. Käynnistysasetukset 5.3.3. Yleisiä suoritinperheen AMD64 asennuspulmia 5.3.4. Ytimen käynnistysviestien tulkinta 5.3.5. Asennuspulmista ilmoittaminen 5.3.6. Asennusraporttien lähettäminen 5.1. Asentimen käynnistäminen suoritinperheellä AMD64 Varoitus Jos järjestelmässä on mitään muita käyttöjärjestelmiä, jotka halutaan säilyttää (ns. dual boot), varmista, että ne on sammutettu kunnolla ennen kuin käynnistät asentimen. Käyttöjärjestelmän asentaminen, kun toinen käyttöjärjestelmä on lepotilassa (keskeytystilassa levyllä), saattaisi aiheuttaa vahinkoa keskeytetyn käyttöjärjestelmän tilalle, mistä voisi seurata ongelmia kun se käynnistetään uudelleen. Huomaa Ohjeet asentimen graafisen käyttöliittymän käynnistämiseen löytyvät kohdasta Kohta D.6, "Graafinen asennin". 5.1.1. Käynnistäminen CD-levyltä Useimmille käyttäjille on helpointa käyttää Debianin CD-levykokoelmaa. Jos käsillä on CD-kokoelma, ja jos tietokone tukee käynnistystä suoraan CD-levyltä, hienoa! Riittää kun teet koneen asetukset siten, että se käynnistyy CD-levyltä kuten neuvotaan kohdassa Kohta 3.6.2, "Käynnistyslaitteen valinta", asetat levyn asemaan, käynnistät ja jatkat seuraavaan lukuun. Huomaa, että jotkin CD-asemat saattavat vaatia erikoisajureita, eikä niitä niin ollen voi käyttää asennuksen alkuvaiheissa. Jos ilmenee, ettei tavallinen CD-levyltä käynnistäminen toimi tietokoneella, lue tästä luvusta uudestaan kohdat vaihtoehtoisista ytimistä ja asennustavoista jotka saattaisivat tässä tilanteessa toimia. Vaikka käynnistäminen CD-levyltä ei toimisikaan, voitaneen Debianin järjestelmän osat ja tarvittavat paketit asentaa CD-levyltä. Riittää kun käynnistää joltain muulta taltiolta, esimerkiksi levykkeeltä. Kun on aika asentaa käyttöjärjestelmä, peruskokoonpano ja lisäpaketteja, säädetään asennusjärjestelmä asentamaan ne CD-levyltä. Jos ilmenee pulmia, katso kohtaa Kohta 5.3, "Asennusprosessin vianetsintä". 5.1.2. Käynnistäminen Windowsista To start the installer from Windows, you must first obtain CD-ROM/DVD-ROM or USB memory stick installation media as described in Kohta 4.1, "Viralliset Debian GNU/Linux romput" and Kohta 4.3, "Tiedostojen valmistelu käynnistettäessä USB-muistilta". If you use an installation CD or DVD, a pre-installation program should be launched automatically when you insert the disc. In case Windows does not start it automatically, or if you are using a USB memory stick, you can run it manually by accessing the device and executing setup.exe. After the program has been started, a few preliminary questions will be asked and the system will be prepared to start the Debian GNU/Linux installer. 5.1.3. Käynnistäminen Linuxista LILO:lla tai GRUB:lla Asentimen käynnistämiseksi kiintolevyltä on tarvittavat tiedostot ensin noudettava ja tallennettava, kuten neuvotaan kohdasssa Kohta 4.4, "Tiedostojen valmistelu käynnistettäessä kiintolevyltä". Jos tarkoitus on käyttää kiintolevyä vain käynnistämiseen ja noutaa sitten kaikki verkosta, olisi noudettava tiedosto netboot/debian-installer/amd64/ initrd.gz ja sitä vastaava ydin netboot/debian-installer/amd64/linux. Tällöin on mahdollista osioida uudelleen levy josta asennin käynnistetään, vaikkakin tämä olisi tehtävä huolella. Toinen mahdollisuus, mikäli on tarkoitus pitää kiintolevyllä oleva osio ennallaan asennuksen aikana, on noutaa tiedosto hd-media/initrd.gz ja sitä vastaava ydin, sekä kopioida CD:n ISO-otos levylle (varmista tiedoston nimen lopussa olevan .iso). Asennin voi tällöin käynnistyä levyltä ja asentaa CD-otoksesta, eikä verkkoa tarvita. LILO:a varten on tehtävä kaksi välttämätöntä asetusta tiedostossa /etc/ lilo.conf: ● jotta initrd.gz-asennin ladataan käynnistyksen aikana; ● jotta vmlinuz-ydin käyttää muistilevyä juuriosionaan. Tässä on esimerkki tiedostosta /etc/lilo.conf: image=/boot/newinstall/vmlinuz label=newinstall initrd=/boot/newinstall/initrd.gz Yksityiskohtaisempaa tietoa löytyy man-sivuilta initrd(4) ja lilo.conf(5). Käynnistä nyt lilo ja käynnistä sitten tietokone uudelleen. GRUB:n käyttö on hyvin samantapaista. Etsi tiedosto menu.lst hakemistosta /boot /grub/ (joskus se on hakemistossa /boot/boot/grub/), lisää seuraavat rivit: title New Install kernel (hd0,0)/boot/newinstall/vmlinuz initrd (hd0,0)/boot/newinstall/initrd.gz ja käynnistä uudelleen. Huomaa, että ramdisk_size-arvoa voidaan joutua muuttamaan vastaamaan initrd-otoksen kokoa. Tästä eteenpäin ei pitäisi olla mitään eroa GRUB:n ja LILO:n välillä. 5.1.4. Käynnistys USB-muistilta Oletetaan että kaikki kohdissa Kohta 3.6.2, "Käynnistyslaitteen valinta" ja Kohta 4.3, "Tiedostojen valmistelu käynnistettäessä USB-muistilta" mainitut valmistelut on tehty. Nyt vain asetetaan USB-muisti johonkin vapaaseen USB-liittimeen ja käynnistetään tietokone. Järjestelmän pitäisi käynnistyä ja näkyä kehote boot:. Tässä voidaan kirjoittaa käynnistysparametreja, tai painaa vain Enter. 5.1.5. Käynnistys TFTP:llä Käynnistäminen verkosta edellyttää verkkoyhteyttä ja TFTP-käynnistyspalvelinta (DHCP, RARP, tai BOOTP). Verkosta käynnistämistä tukeva asennustapa kuvataan kohdassa Kohta 4.5, "Tiedostojen valmistelu verkosta käynnistämiseen TFTP:llä". i386:lla on erilaisia tapoja käynnistää TFTP:llä 5.1.5.1. NIC tai emolevy joka tukee PXE:tä Mahdollisesti verkkokortilla tai emolevyllä on PXE-käynnistys. Se on Intel (tm) in muokkaama TFTP-käynnistys. Jos PXE löytyy, voi olla mahdollista asettaa BIOS käynnistämään verkosta. 5.1.5.2. NIC jossa on BootROM verkosta käynnistämiseen Verkkokortti osaa ehkä käynnistyä TFTP:llä. Kerro meille () kuinka se onnistui. Viittaa tähän ohjeeseen. 5.1.5.3. Etherboot etherboot project tarjoaa käynnistyslevykkeitä, ja jopa bootrommeja, jotka osaavat käynnistyä TFTPbootilla. 5.1.6. The Boot Screen When the installer boots, you should be presented with a friendly graphical screen showing the Debian logo and a menu: Installer boot menu Install Graphical install Advanced options > Help Press ENTER to boot or TAB to edit a menu entry Depending on the installation method you are using, the "Graphical install" option may not be available. For a normal installation, select either the "Install" or the "Graphical install" entry -- using either the arrow keys on your keyboard or by typing the first (highlighted) letter -- and press Enter to boot the installer. The "Advanced options" entry gives access to a second menu that allows to boot the installer in expert mode, in rescue mode and for automated installs. If you wish or need to add any boot parameters for either the installer or the kernel, press Tab. This will display the default boot command for the selected menu entry and allow to add additional options. The help screens (see below) list some common possible options. Press Enter to boot the installer with your options; pressing Esc will return you to the boot menu. Choosing the "Help" entry will result in the first help screen being displayed which gives an overview of all available help screens. Note that it is not possible to return to the boot menu after the help screens have been displayed. However, the F3 and F4 help screens list commands that are equivalent to the boot methods listed in the menu. All help screens have a boot prompt at which the boot command can be typed: Press F1 for the help index, or ENTER to boot: At this boot prompt you can either just press Enter to boot the installer with default options or enter a specific boot command and, optionally, boot parameters. A number of boot parameters which might be useful can be found on the various help screens. If you do add any parameters to the boot command line, be sure to first type the boot method (the default is install) and a space before the first parameter (e.g., install fb=false). Huomaa The keyboard is assumed to have a default American English layout at this point. This means that if your keyboard has a different (language-specific) layout, the characters that appear on the screen may be different from what you'd expect when you type parameters. Wikipedia has a schema of the US keyboard layout which can be used as a reference to find the correct keys to use. Huomaa If you are using a system that has the BIOS configured to use serial console, you may not be able to see the initial graphical splash screen upon booting the installer; you may even not see the boot menu. The same can happen if you are installing the system via a remote management device that provides a text interface to the VGA console. Examples of these devices include the text console of Compaq's "integrated Lights Out" (iLO) and HP's "Integrated Remote Assistant" (IRA). To bypass the graphical boot screen you can either blindly press Esc to get a text boot prompt, or (equally blindly) press "H" followed by Enter to select the "Help" option described above. After that your keystrokes should be echoed at the prompt. To prevent the installer from using the framebuffer for the rest of the installation, you will also want to add fb=false to the boot prompt, as described in the help text. 5.2. Käynnistysparametrit Käynnistysparametrit ovat Linuxin ytimen parametreja, joilla varmistetaan oheislaitteita käytettävän asianmukaisesti. Enimmäkseen ydin osaa tunnistaa oheislaitteiden tiedot automaattisesti. Joissain tapauksissa on ydintä kuitenkin hieman autettava. Jos järjestelmän käynnistämistä yritetään ensimmäistä kertaa, kokeile käynnistysparametrien oletusarvoja (eli älä anna mitään parametreja) ja katso toimiiko kaikki oikein. Luultavasti toimii. Jos ei toimi, voidaan myöhemmin käynnistää uudestaan ja etsiä erikoisparametreja jotka kertovat järjestelmälle laitteistosta. Linux BootPrompt HOWTO:sta löytyy tietoa monista käynnistysparametreista, mukaan lukien vinkkejä epämääräisille laitteille. Tämä luku on vain luonnos tärkeimmistä parametreista. Joitakin yleisiä kompastuskiviä on selitetty kohdassa Kohta 5.3, "Asennusprosessin vianetsintä". Kun ydin käynnistyy, viestin Memory:availk/totalk available pitäisi näkyä kohtalaisen alussa. total pitäisi olla koneen kaiken keskusmuistin määrä kilotavuissa. Jos tämä ei vastaa koneeseen asennettua muistia, on käytettävä parametria mem=ram, missä ram on muistin määrä. Yksikkö ilmoitetaan kirjaimella "k" kilotavuille ja "m":llä megatavuille. Esimerkiksi sekä mem=65536k että mem=64m tarkoittavat 64 Mt keskusmuistia. Käytettäessä käynnistyksessä sarjapäätettä, osaa ydin yleensä havaita tämän automaattisesti. Jos myös näytönohjain (framebuffer) ja näppäimistö ovat kiinni sarjapäätettä käyttäen käynnistettävässä tietokoneessa, pitää ehkä antaa ytimelle parametri console=laite, missä laite on sarjaportti, joka yleensä on suunnilleen ttyS0. 5.2.1. Debianin asentimen parametrit Asennusjärjestelmä tunnistää muutamia lisäparametreja^[5], jotka voivat olla hyödyllisiä. Useilla parametreilla on "lyhyt muoto" auttamaan ytimen komentorivivalitsimien rajoitusten välttämisessä ja helpottamaan parametrien kirjoittamista. Jos parametrilla on lyhyt muoto, se näytetään hakasulkeissa (tavallisen) pitkän muodon jälkeen. Myös tämän ohjeen esimerkeissä käytetään tavallisesti lyhyttä muotoa. debconf/priority (priority) Tämä parametri määrää, kuinka alhaisen prioriteetin viestit näytetään. Oletusasennus käyttää asetusta priority=high. Tämä tarkoittaa, että näytetään viestit, joiden prioriteetti on korkea tai kriittinen, mutta prioriteetin keskitaso ja matala viestit ohitetaan. Jos tulee pulmia, asennin säätää prioriteettia tarpeen mukaan. Jos käynnistysparametriksi lisätään priority=medium, näytetään asennusvalikko ja pystytään tarkemmin säätämään asennusta. Kun käytetään priority=low, näytetään kaikki viestit (tämä on sama kuin käynnistystapa expert). Kun asetus on priority=critical, asennusjärjestelmä näyttää vain kriittiset viestit ja yrittää tehdä oikeat valinnat kyselemättä turhia. DEBIAN_FRONTEND Tämä parametri määrää asentimen käyttämän käyttöliittymän tyypin. Tällä hetkellä ovat mahdollisia parametrin arvot: ● DEBIAN_FRONTEND=noninteractive ● DEBIAN_FRONTEND=text ● DEBIAN_FRONTEND=newt ● DEBIAN_FRONTEND=gtk Käyttöliittymän oletusarvo on DEBIAN_FRONTEND=newt. DEBIAN_FRONTEND=text saattaa olla parempi sarjapäättellä tehtäville asennuksille. Yleensä vain käyttöliittymä newt on saatavilla oletusasennustaltioilla. Graafista asenninta tukevilla suoritinperheillä graafinen asennin käyttää gtk -käyttöliittymää. BOOT_DEBUG Asettamalla tämän käynnistysparametrin arvoksi 2 asentimen käynnistysprosessi tekee yksityiskohtaisen lokin. Arvolla 3 ovat vianjäljitykseen tarkoitetut komentotulkit käytössä asennusprosessin tärkeissä vaiheissa. (Käynnistystä jatketaan poistumalla komentotulkista.) BOOT_DEBUG=0 Tämä on oletusarvo BOOT_DEBUG=1 Tavallista yksityiskohtaisempi. BOOT_DEBUG=2 Paljon vianjäljitystietoa. BOOT_DEBUG=3 Käynnistysprosessin valikoiduissa kohdissa käynnistetään komentotulkki. Jatka käynnistystä poistumalla komentotulkista. INSTALL_MEDIA_DEV Tämän parametrin arvo on sen laitteen polkunimi, josta Debianin asennin ladataan. Esimerkiksi INSTALL_MEDIA_DEV=/dev/floppy/0 Normaalisti käynnistyslevyke etsii root-levykettä kaikista levykeasemista. Tällä parametrilla saadaan etsintä kohdistumaan vain yhteen nimettyyn laitteeseen. vähämuisti Voidaan käyttää pakottamaan asennin käyttämään käytettävissä olevan muistin määrään perustuvaa oletusarvoa suurempaa vähäisen muistin tasoa. Mahdolliset arvot ovat 1 ja 2. Katso myös Kohta 6.3.1.1, "Käytettävissä olevan muistin määrä / niukan muistin tila". debian-installer/framebuffer (fb) Joissakin suoritinperheissä käytetään ruutupuskuria (framebuffer), jotta asennus olisi saatavilla useilla kielillä. Jos ruutupuskuri aiheuttaa pulmia, se voidaan ottaa pois käytöstä parametrilla fb=false. Pulman oireita ovat virheilmoitukset btermistä tai bogl:stä, tyhjä ruutu tai jumittuminen muutaman minuutin sisällä asennuksen alusta. Myöskin parametrilla video=vga16:off saadaan ydin jättämään ruutupuskuri käyttämättä. Pulmista on ilmoitettu Dell Inspironeilla joissa on näytönohjaimena Mobile Radeon. debian-installer/theme (theme) Teema määrää asentimen käyttöliittymän ulkonäön (värit, kuvakkeet, jne.). Saatavilla olevat teemat ovat käyttöliittymäkohtaisia. Tällä hetkellä käyttöliittymillä newt ja gtk on on näkövammaisille suunniteltuna vain teema "dark". Aseta teema käynnistämällä parametrilla theme=dark. netcfg/disable_dhcp Oletusarvona debian-installer yrittää automaattisesti noutaa verkkoasetukset DHCP:llä. Jos tämä onnistuu, ei saatuja asetuksia pääse näkemään ja muuttamaan. Verkkoasetukset pääsee tekemään itse vain jos DHCP epäonnistuu. Mikäli paikallisverkossa on DHCP-palvelin, mutta sen käyttöä halutaan välttää, esimerkiksi koska sen antamat verkkoasetukset ovat väärin, voidaan käyttää parametria netcfg/disable_dhcp=true. Tämä estää verkkoasetusten noutamisen DHCP:llä ja tiedot voi kirjoittaa itse. hw-detect/start_pcmcia Mikäli PCMCIA-palvelut aiheuttavat pulmia, aseta tämä arvoon false. Tämä on tunnetusti tarpeen jollakin läppäreillä. disk-detect/dmraid/enable (dmraid) Aseta arvoksi tosi ottaaksesi käyttöön tuen SATA RAID -levyille (kutsutaan myös nimillä ATA RAID, BIOS RAID ja fake RAID) asentimessa. Tuki on tällä hetkellä kokeiluasteella. Lisätietoja löytyy Debian-asennin wikistä. preseed/url (url) Anna url noudettavaan valmiiden vastausten tiedostoon. Tiedosto noudetaan asennuksen automatisoimiseksi. Katso Kohta 4.6, "Automaattinen asennus". preseed/file (file) Anna valmiiden vastausten tiedoston polkunimi. Tiedosto noudetaan asennuksen automatisoimiseksi. Katso Kohta 4.6, "Automaattinen asennus". preseed/interactive Asettamalla arvoksi true näytetään kysymykset vaikka niihin olisi valmis vastaus. Tämä saattaa olla hyödyllistä testattaessa tai jäljitettäessä vikaa valmiiden vastausten tiedostosta. Huomaa, ettei tällä ole mitään vaikutusta käynnistysparametreina välitettyihin parametreihin, mutta niitä varten on toinen merkintätapa. Katso lisätietoja Kohta B.5.2, "Oletusarvojen muuttaminen valmiilla vastauksilla". auto-install/enable (auto) Viivästä kysymyksiä jotka normaalisti kysytään ennen kuin valmiit vastaukset ovat käytettävissä kunnes verkon asetukset on tehty. Katso kohdasta Kohta B.2.3, "Auto mode" yksityiskohtaisempia ohjeita tämän hyödyntämisestä asennuksen automatisoinnissa. finish-install/keep-consoles During installations from serial or management console, the regular virtual consoles (VT1 to VT6) are normally disabled in /etc/inittab. Set to true to prevent this. cdrom-detect/eject Oletusarvona debian-installer poistaa automaattisesti asennuksessa käytetyn levyn asemasta ennen uudelleenkäynnistystä. Tämä saattaa olla tarpeetonta, jos tietokone ei automaattisesti käynnisty CD-levyltä. Joissakin tapauksissa se voi olla jopa ei-toivottavaa, esimerkiksi jos CD-asema ei osaa vetää levyä takaisin sisään eikä käyttäjä ole paikalla työntämässä sitä asemaan. Monet kelkattomat, ohuet ja caddyä käyttävät asemat eivät osaa ladata levyä asemaan automaattisesti. Automaattinen levyn poisto asemasta estetään asettamalla arvoksi false, ja huomaa, että joutunet varmistamaan ettei kone käynnisty automaattisesti CD-asemalta asennuksen ensimmäisen vaiheen jälkeen. debian-installer/allow_unauthenticated Oletusarvona asennin vaatii varastoalueiden autentikointia tunnetulla gpg-avaimella. Autentikoinnin saa pois päältä arvolla true. Varoitus: ei turvallista, ei suositella. mouse/protocol For the gtk frontend (graphical installer), users can set the mouse protocol to be used by setting this parameter. Supported values are^[6]: PS /2, IMPS/2, MS, MS3, MouseMan and MouseSystems. In most cases the default protocol should work correctly. mouse/device For the gtk frontend (graphical installer), users can specify the mouse device to be used by setting this parameter. This is mostly useful if the mouse is connected to a serial port (serial mouse). Example: mouse/device=/ dev/ttyS1. mouse/left Gtk-käyttöliittymään (graafinen asennin) voidaan hiiri vaihtaa vasenkätiseksi asettamalla tämän parametrin arvoksi true. directfb/hw-accel Gtk-käyttöliittymässä (graafinen asennin) on directfb:n laitteistokiihdytys oletusarvona pois päältä. Sen saa päälle asettamalla tämän parametrin arvoksi true. rescue/enable Asettamalla arvoksi true käynnistetään pelastustila eikä tavallinen asennus. Katso Kohta 8.7, "Hajonneen järjestelmän korjaaminen". 5.2.1.1. Valmiita vastauksia käynnistysparametreilla Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta käynnistysparametrilla voidaan antaa arvo mihin tahansa asennuksen aikana kysyttävään kysymykseen. Tosin tämä on hyödyllistä vain erikoistapauksissa. Yleisiä ohjeita tämän tekemisestä löytyy kohdasta Kohta B.2.2, "Annetaan valmiita vastauksia käynnistysparametreilla". Esimerkkejä joistakin tapauksista on seuraavassa luettelossa. debian-installer/locale (locale) Voidaan käyttää antamaan asennukselle sekä kieli että maa. Tämä toimii vain jos maa-asetusto on tuettu Debianissa. Käytä esimerkiksi locale=sv_FI valitsemaan kieleksi ruotsi ja maaksi Suomi. anna/choose_modules (modules) Voidaan käyttää lataamaan automaattisesti asentimen osia joita ei oletusarvoisesti ladata. Esimerkkejä mahdollisesti hyödyllisistä valinnaisista osista ovat openssh-client-udeb (jotta komentoa scp voidaan käyttää asennuksen aikana) ja ppp-udeb (katso Kohta D.5, "Debian GNU/ Linux:in asennus käyttäen PPPP over Ethernet:tiä (PPPoE)"). netcfg/disable_dhcp Aseta arvoksi true, jos DHCP halutaan pois käytöstä ja pakotetaan kiinteät verkkoasetukset. mirror/protocol (protocol) Asennin käyttää oletusarvoisesti http-protokollaa tiedostojen noutamiseen Debianin asennuspalvelimilta eikä vaihto ftp:hen ole mahdollista asennuksen aikana käytettäessä tavallista prioriteettia. Asettamalla tämän parametrin arvoksi ftp pakotetaan asennin käyttämään tuota protokollaa. Huomaa, ettei ftp-palvelinta voi valita listasta, vaan konenimi on kirjoitettava itse. tasksel:tasksel/first (tasks) Voidaan käyttää valitsemaan tehtäviä, jotka eivät ole käytettävissä vuorovaikutteisessa tehtävälistassa, kuten tehtävä kde-desktop. Katso lisätietoja kohdasta Kohta 6.3.5.2, "Ohjelmien valinta ja asentaminen". 5.2.1.2. Parametrien välittäminen ytimen moduuleille Jos ajurit on käännetty mukaan ytimeen, niille voidaan välittää parametreja ytimen ohjeissa kuvatulla tavalla. Jos ajurit kuitenkin on käännetty moduuleina, ja koska moduulit ladataan asennuksen aikana hieman eri tavalla kuin k