Käynnistettäessä USB-muistilta on kaksi mahdollista asennustapaa. Ensimmäinen asentaa kokonaan verkosta. Toinen tapa on kopioida myös CD-otos USB-muistille ja käyttää sitä pakettien lähteenä, mahdollisesti asennuspalvelimen kopion kanssa. Tämä toinen tapa on yleisempi.
Ensimmäistä tapaa käytettäessä on noudettava asentimen levyotos hakemistosta netboot (kohdassa Kohta 4.2.1, ”Mistä asennusotokset löytyvät?” mainitusta paikasta) ja kopioitava tuonnempana selitettävällä ”joustavalla tavalla” tiedostot USB-muistille.
Toisen tavan asennusotokset löytyvät hakemistosta
hd-media ja otos voidaan kopioida USB-muistille
joko ”helpolla tavalla” tai ”joustavalla
tavalla”. Tätä asennustapaa varten on noudettava myös CD-otos. Asennusotoksen ja CD-otoksen on oltava samaa paria, eli samaa debian-installer julkaisua. Jos ne ovat eri paria tulee todennäköisesti virheilmoituksia[4] asennuksen aikana.
USB-muistin valmisteluun tarvitaan järjestelmä, jossa GNU/Linux on jo toiminnassa ja jossa USB on tuettu. Nykyisissä GNU/Linux-järjestelmissä USB-muisti pitäisi tunnistua automaattisesti kun se kytketään koneeseen. Jos se ei tunnistu, olisi varmistuttava ytimen moduulin usb-storage olevan ladattuna. Kun USB-muisti kytketään, se kuvataan laitteeseen nimeltä /dev/sdX, missä ”X” on jokin kirjaimista a-z. Kyseisen laitteen pitäisi ilmetä komennon dmesg tulosteesta sen jälkeen kun muisti on kytketty. Kun muistille kirjoitetaan, on sen kirjoitussuoja ehkä otettava pois päältä.
Tässä osiossa kuvatut toiminnot tuhoavat kaiken mitä laitteella jo on. Varmistu käyttäväsi USB-muistin oikeaa laitenimeä. Jos käytät väärää laitenimeä, saatat tuhota kaiken tiedon esimerkiksi koneen kiintolevyltä.
Huomaa, että USB-muistin olisi oltava kooltaan vähintään 256 Mt (pienempikin koko riittää jos noudatat ohjetta Kohta 4.3.2, ”Tiedostojen kopiointi — joustava tapa”).
Tarjolla on kaikki-yhdessä-tiedostossa -paketti hd-media/boot.img.gz, jossa on kaikki asentimen tiedostot (myös ydin) sekä syslinux että ja asetustiedosto.
Vaikka tämä tapa on mukava, kannattaa huomata sen vakava haitta: laitteen looginen koko rajoitetaan 256 Mtavuun, vaikka USB-muisti olisi suurempi. USB-muistille on tehtävä uudet osiot ja uudet tiedostojärjestelmät jotta sen täysi koko saadaan taas käyttöön jos sitä joskus halutaan käyttää johonkin muuhun. Toinen haitta on ettei USB-muistille voi kopioida täyttä romppuotosta, ainoastaan pienemmän businesscard- tai netinst-otoksen.
Jos käytät tätä otosta, riittää purkaa se sellaisenaan USB-muistille:
# zcat boot.img.gz > /dev/sdX
Tämän jälkeen liitetään USB-muisti (mount ), jossa on nyt FAT-tiedostojärjestelmä , ja kopioidaan Debianin netinst tai businesscard ISO-otos siihen. Irrota muisti (/dev/sdX /mntumount /mnt) ja homma on valmis.
Jos USB-muistin sisältöä halutaan muokata tai halutaan tietää tarkemmin mitä tapahtuu, olisi tiedostot kopioitava muistille seuraavalla tavalla. Tämän tavan eräs etu on — mikäli USB-muisti on riittävän suuri— mahdollisuus kopioida kokonainen CD-levyn ISO-otos sille.
Nyt näytetään miten käytetään USB-muistin ensimmäistä osiota eikä koko muistia.
Since most USB sticks come pre-configured with a single FAT16 partition, you probably won't have to repartition or reformat the stick. If you have to do that anyway, use cfdisk or any other partitioning tool to create a FAT16 partition[5], and then create the filesystem using:
# mkdosfs /dev/sdX1
Take care that you use the correct device name for your USB stick. The mkdosfs command is contained in the dosfstools Debian package.
Ytimen käynnistämiseksi USB-muistilta käynnistettäessä tallennetaan muistille käynnistyslatain. Vaikkakin minkä tahansa käynnistyslataimen (esim. LILO) pitäisi toimia, on kätevintä käyttää SYSLINUX:ia, koska se käyttää FAT16-osiota ja sen asetuksia voidaan muuttaa tekstiedostoa muokkaamalla. Mitä tahansa FAT-tiedostojärjestelmää tukevaa käyttöjärjestelmää voidaan käyttää käynnistyslataimen asetustiedoston muuttamiseen.
SYSLINUX saadaan tallennettua FAT16-osioon USB-muistille asentamalla paketit syslinux ja mtools järjestelmään, ja antamalla komento:
# syslinux /dev/sdX1
Tarkista taas huolellisesti, että laitenimi on oikein. Osio ei saa olla liitettynä kun SYSLINUX käynnistetään. Komento kirjoittaa osioon käynnistyssektorin ja luo tiedoston ldlinux.sys, jossa on käynnistyslataimen koodi.
Mount the partition (mount /dev/) and copy the following installer image files to the stick: sdX1 /mnt
vmlinuz or linux (kernel binary)
initrd.gz (initial ramdisk image)
You can choose between either the regular version or the graphical version of the installer. The latter can be found in the gtk subdirectory. If you want to rename the files, please note that syslinux can only process DOS (8.3) file names.
Next you should create a syslinux.cfg configuration file, which at a bare minimum should contain the following two lines (change the name of the kernel binary to ”linux” if you used a netboot image):
default vmlinuz append initrd=initrd.gz
For the graphical installer you should add video=vesa:ywrap,mtrr vga=788 to the second line.
If you used an hd-media image, you should now copy a Debian ISO image[6] onto the stick. When you are done, unmount the USB memory stick (umount /mnt).
Jos tietokone ei käynnisty USB-muistilta, on muistilla ehkä kelvoton pääkäynnistyslohko (MBR). Tämä korjataan komennolla install-mbr joka on paketissa mbr:
# install-mbr /dev/sdX
[4] Todennäköisin virheilmoitus on ettei ytimen moduuleita löydy. Tämä tarkoittaa, että CD-otoksessa olevien ytimen moduuleiden udebit ovat eri versiota kuin ajossa olevassa ytimessä.
[5] Don't forget to set the ”bootable” bootable flag.
[6] You can use either a businesscard, a netinst or a full CD image (see Kohta 4.1, ”Viralliset Debian GNU/Linux romput”). Be sure to select one that fits. Note that the ”netboot mini.iso” image is not usable for this purpose.